Korona katkoo kapitalismin korkeat korot

Kyllä, tämä kirjoitus liittyy koronavirukseen. Eikös kaikki tänä päivänä?

Mutta keskityn vain sen herättämiin aivan tiettyihin, yhteiskunnallisiin ajatuksiin tässä yksilössä, fokuksessa se, mitä toivon yhteiskuntamme koronaviruksesta oppivan.

Jos kaipaat vaikkapa selkeää ohjetta siitä, mitä konkreettista itse viruksen leviämisen ehkäisemiseksi ja vahinkojen minimoimiseksi pitäisi tehdä niin yksilö-, kuin yhteiskuntatasollakin, lue linkin takaa loistava Washington postin artikkeli havainnollistavine simulaatioineen.

Tällä hetkellä on siis parasta vältellä sosiaalisia kontakteja, pysyä parhaansa mukaan kotosalla. Hallitus pyrkii tukipaketilla ja erilaisin toimin turvaamaan tilannetta. 

On hyvä, että pienyrittäjiä tuetaan ja juuri heidän ahdinkonsa muistetaan. Niin pitääkin. On hyvä, että lomautusten muuttuminen pysyväksi työttömyydeksi pyritään estämään.

Ei ole syytä olettaa, etteikö hallitus tekisi parhaansa tukitoimien suhteen ja pyrkisi toimimaan parhaan tiedon varassa, mutta ajatellaanpa hetki kriittisillä kriisialoilla työskenteleviä.

Ilman kriittisillä aloilla työskentelevien tekijöiden työtä ei äkkiä ole mitään pankkeja joita tukea; ei rimpuilevaa, öykkärimäistä markkinataloutta, tuota hourivaa itsetuhoista renkiä, jolle saa kaiken aikaa epätoivoissaan sovitella pakkopaitaa, ettei homma karkaisi käsistä.

On silkkaa paskapuhetta, että taloutemme sakkaisi siksi, ettei yleishyödyllistä, elintärkeää työtä ja toimintaa sekä riittävän päteviä tekijöitä sille tarvittaessa riittäisi kriisiaikoinakin, etenkin julkisella puolella. On paskapuhetta, etteikö nykypäivänä jopa tällaisen kriisin keskellä tapahtuisi luovaa ja tuottavaa, tilanteeseen sopivaa työtä, ainakin jos siihen on palkattu ihmisiä, kunnioitettu heitä ansaitsemallaan palkkiolla ja luottamuksella.

Rahaahan markkinataloudessa riittää kehnon, yleishaitallisen työn ideologiseen, runsaskätiseen palkitsemiseen sekä ihan silkkaan kusipäisyyteen. 

Kyse on siitä, mihin kapitalisti haluaa varallisuutta ja valtaa ohjata ja millä dynamiikalla; kuka istuu rahakasojen huipulla. Kyse on valtavasta, huonosti perustellusta epätasavertaisuudesta ihmisten, instituutioiden ja yhteisöjen välillä.

Kapitalismin logiikalla ei ole mitään väliä mitä ja miten teet, hyödyllistä vai jopa yleishaitallista työtä, kunhan raha ja valta valuu todellisen harvainvallan tulviviin lammikoihin.

Eikö Postin toimitusjohtajalleen maksamien palkkioiden ja PunaMustan (jotenkin symbolisesti outo valinta tuommoiselle firmalle tämä väriyhdistelmä) Median johtajilleen maksamien jättiosinkojen sijaan ihan jokainen kriisiaikana kriittisellä alalla työskentelevä ansaitsisi nyt erityispalkkioita ja bonuksia? Rahaa kyllä riittää järjestelmässä, mutta kenelle ja miksi? Rahahan ei siis hupene mihinkään kapitalismista vaikka mikä kriisi olisi, vaan kasaantuu seisomaan jonnekin.

Teidän tehtävänne, ihmiset, on kysyä minne ja miksi?!

Nämä tällä hetkellä alipalkatut kriittisten alojen tekijät ovat työnsä merkittävyyteen nähden reilusti alipalkattuja ja heitä on myös liian vähän. Kun puhumme krttisistä aloista ja niiden merkittävistä työntekijöistä, niin tässä ei nyt puhuta mistään ketsuppitahraisen pikaruokapöydän vieressä rahaa sosialismilta polvillaan anelevasta kapitalistista tai ikkunoista kurkistelevista, argentiinalaisia ekosysteemeitä kuppaavista loisnalleista ->

nalle ikkunassa

Kriittisistä aloista puhuessani tarkoitan tietenkin pääosin sote-alaa, mutta myös tieteellistä tutkimusta, ja asianmukaista asiantuntijatyötä, poislukien tietynlaiset asiantuntemattomat johtopuuhastelut, joista olemme nähneet varoittaviakin esimerkkejä.

Ollaanpa rehellisiä. Oletettavasti tämän koronakriisin myötä – ja jo aikanakin – todelliset kriittisillä aloilla alipalkattuina koronan uhalla raatavat sote-alan työntekijät pyritään jälkipyykissä heittämään pesuveden mukana kapitalismin alttarille, koska kriisin jälkeen ”taloutta pitää elvyttää”. Se siis tarkoittaa kapitalismissa yleensä elimensiirtoja köyhiltä rikkaille, jotka ovat pröystäilyllään pilanneet omansa.

Suurin osa kriittisten alojen työntekijöistä tullaan kapitalismin elvytystalkoissa polkemaan pysyvästi palkka- ja arvostusmonttuunsa mätänemään, ellemme me ihmiset ole yhdessä varuillamme. Perustelu liittyy seuraavaan, useassa eri leikkauspoliittisissa yhteyksissä ilmenneeseen kapitalismin ja ihmisyhteisöjen ristiriidan aiheuttavaan perussääntöön: ”Julkinen sektori on kestävän kasvun mahdollistaja, muttei voi itse toimia kasvun lähteenä”. 

Monesti kuulee sinänsä fiksun analyysin, jonka mukaan ”markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä”.

Suomennan nämä kaksi edellä mainittua ajatusta omani kaltaisen, keskiverron älyn omaavalle ihmiselle sopivaksi yhteispaketiksi:

Julkinen sektori on kasvun kestävyyden mahdollistaja, kun taas kiihtyvä talouskasvu on täysin kestämätön korttitalo, kelvoton edes rengin torpaksi. 

Näin asetellussa muotoilussa olenmme usein tilannekohtaisesti ja tavallaan pakon edessä joutuneet kaikki tekemään kompromisseja markkinatalouden ja sitä kautta myös globaalin riistokapitalismin kanssa. Kuitenkin oman kyynisen näkemykseni mukaan markkinatalous on totta puhuen sellaisenaankin aika inha ja mulkku renki, joka yrittää koko ajan tehdä kaikenlaista harmia, vaikka onkin tehokas rehevöittämään vesistöt ulosteellaan.

Markkinatalous-renki on siitä myös veikeä otus, että se tuntuu kuitenkin isännöivän aika suuria kuvioita ollakseen täysin ammattitaidoton jo renkinäkin.

Ei unohdeta niitä perusasioita, joita kriisi nostaa esiin: hyvinvointi ihan kaikille on tärkeintä, kaiken lähtökohta. Resurssien tulee jakautua ihan kaikille ja hyvinvoinnin ylläpidosta tulee todella palkita. Mutta kapitalismin rakenne ei tue tätä. Kapitalismin rakenne ja ideologia pakottaa rahan ja vallan kasautumaan sinne, missä sitä on jo ennestään liikaa, se pakottaa heikot ihmiset kilpailemaan keskenään ja lyömään vielä heikompiaan.

Meillä tavallisilla ihmisillä, duunareilla, on kuitenkin valtaa ja etenkin kaksi todella tehokasta ja vahvaa työkalua, joiden käytöön tulee pyrkiä:

1. Lakko

Ehdotan laajaa yleislakkoa heti, jos/kun tätä ”elvytystä” yritetään koronakriisin jälkeen edellä mainitun paskarengin isännöimänä toteuttaa. Meidän ei tule hyväksyä tämän jälkeen, että kaikki jatkuu niin kuin ennenkin; että koronakriisin sote-sankarit jäävät palkitsematta pysyvästi.

Ehdotan lakkoja laajemmin raha-, valta ja resurssikasautumien uudelleentasajaoksi, riittävän ison ja tietysti vastikkeettoman perustulon turvaamiseksi kaikille, mutta myös ihmisten aktivoimiseksi olemaan tuottavia ja hyvinvoivia, oman elämänsä herroja. Raha ja tasavertainen valta mikä ihmisiin ja yhteisöihin reilusti panostetaan kyllä palautuu talouden käyttöön. Koronaviruksen aiheuttama pysähdystila kouluttaa meitä tavallisia ihmisiä siihen, mitä on elää hetki ilman kaikkea sitä turhaa kapitalistihuttua, mitä olemme ehdollistuneet kuolaamaan. Lakon tapauksessa tilanne on paremmin hallussamme, meillä on jokin muukin päämäärä kuin sammutella globaalin  kapitalismin ja lihansyönnin yhdessä synnyttämiä tulipaloja. 

fire-australia-koalas-biodiversity-animals-horror

2. Perustulo

Perustulo kaikille takaa sen, että myös ihminen ja ihmisen yhteisöt haluavat kehittyä sekä osallistua. Konservatiivikapitalistit sekä oikeistopopulistit väittänevät vastaan, kansan syvien rivien kumarrellessa herrojen harhapuheita saippuan lailla lattialta.

Koronakriisi katkoo kuitenkin kapitalismilta korot ja riisuu valepuvusta; nyt ihmiset näkevät mitä kapitalismi todella on. Nyt on kaiken kansan nähtävissä, miten heikko viritelmä köyhää kyykyttävä kapitalismi lopulta onkaan: se rukoilee omaa jumalaansa (=rahaa) pikaruokalaketjun lattialle polvistuen, pyytäen taloudellista apua viholliseltaan vain hetki sen jälkeen, kun se on syytellyt samaa tahoa kommunismista.

Rangaistus ja ilman jättäminen eivät toimi hyvinvointia lisäävinä työkaluina missään tutkituissa yhteiskuntamalleissa, mutta ne toimivat toki resurssien kasaamiseksi harvoille; siksi niin monet konservatiivikapitalistit rangaistuksia ja polkemista kannattavatkin.

Todellisuudessa ei ole edes markkinatalouden mittarilla optimaalista ja tuottoisaa, että raha virtaa seisoviin vesiin haisemaan. Haisevia jätevesiä täällä on kuitenkin sinne tänne (useammin tuonne jonnekin) padottu ja sitä pre-koronakriisin yleinen ajankuva ja ilmapiiri on tukenut pitkään (Sipilän hallitus pääarkkitehtina), kun on höpisty jo ilman kriisiäkin huteria perusteluja talouden ja hyvinvoinnin epätasaiselle jakaantumiselle; heikompien polkemiselle.

Emmehän unohda kriittisten alojen työläisiä heti, kun tilanne joskus hellittää. Ei unohdeta vanhuksia, ei unohdeta mitään ”riskiryhmiä”.

Korona osoittaa, että ihmiskunta on juuri niin vahva kuin sen heikoimmat jäsenet. Kapitalismi (todellisena renkinään uusfasismi ja oikeistopopulismi) yrittää evätä heikoimmilta jäsenyyden ja osallistumismahdollisuuden ihmisyyteen. Siksi köyhiä ja heikkoja syrjitään, rajoja vaaditaan kiinni, laaditaan ”me vs. muut” -asetelmia.

Muistetaan kriittisten alojen, etenkin sote-työntekijät, kriisin jälkeenkin. Kun heitä yritetään jättää palkitsematta, polkea takaisin kuoppaansa, mennään kaikki lakkoon, kunnes vähintään heidät palkitaan, kunnes järjestelmä on reilumpi.

Kaikkein suurin systeemin harha on se, että kapitalismi olisi perusteltavissa jotenkin oikeudenmukaiseksi, se ei ole mitään sellaista.

Mutta massoilla on valtaa jos se vaan päätetään yhteiseksi hyväksi aktivoida. Voisiko kriittisten alojen pysyvän palkitsemisen turvaamisen tarpeen todeta tämmöiseksi yhteiseksi hyväksi?

Ja jos kriisin jälkeen elvytys ei kohdistu nimenomaan kriittisille aloille ja siellä työskenteleville, niin meidän pitää se elvytys sinne ohjata: yleislakko toimii varmana vipuvartena ja perustulo takaa tasavertaisuuden sekä ihmisten toimintakyvyn sekä valinnanvapauden jatkossakin.

Vaikka kapitalisti tai oikeistopopulisti muuta yrittää väittääkin, niin me ihmiset osaamme olla tuottavia ja hyödyllisiä tarvittaessa suoraan toisillemme, omille yhteisöillemme, jopa lakkojen aikana, jolloin lakkaamme yhdessä olemasta tuottavia koronkiskuri-kapitalistille ja alamme olla ihmisiä toisillemme. 


Tekstin tunnelmaan sopii englanniksi unessani kummitellut runonpätkä, jonka nimeksi annoin ”Kapitalismin kauniit hautajaiset”:

Bunch of self made men in a beautiful boating accident. 

Ah, se oli kaunis unikuva, jossa etäisesti Trumpin näköisiä vanhoja valkoisia miehiä makasi hienot puvut päällä, mutta kravatit ja peruukit vinossa, nopeiden huumeiden yliannostuksen hyydyttäminä, meren aalloilla keinuvan lukusjahdin kannella.

Tietoja Anarkia Kaamos

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s