Maailmankuvan vankina / Ruuhkassa noidankehällä

Ihmispsykologian käsite kognitiivinen dissonanssi liittyy moniin halveksumiini ilmiöihin sitä kautta, millä erilaisilla vastenmielisillä tavoilla sen aiheuttaman ristiriidan liennyttäminen monesti toteutuu ihmisten sekä yhteiskunnan toiminnassa.

Termillä tarkoitetaan kahden keskenään ristiriitaisen asenteen, käsityksen, emootion tai käyttäytymismallin (kaikki edellä mainitut ovat kognitioita) kokemista samanaikaisesti. Kyse on myös maailmankuvan sekä tosiasioiden välisestä ristiriidasta, jonka torjumiseksi ihmiseläimeltä tuntuu löytyvän yllättävän kömpelöt, pitkälti tiedostamattomat mekanismit.

Sinänsä itse ilmiö on tietysti tarkoituksenmukainen: ihmismieli pyrkii eheyteen, joten ihmiseläin pyrkii aktiivisesti vähentämään kahden keskenään ristiriitaisen kognition välistä ristiriitaa, sillä tämänkaltaiset ristiriidat ovat kuluttavia. Maailmankuvan muuttaminen on vaativa suoritus, joten ihminen pyrkii helposti pakenemaan kongitiivista dissonanssia ryömimällä silmät kiinni aidan ali karkuun.

Mutta aivan kuten lähes kaikessa muussakin inhimillisessä toiminnassa, päädytään tavallaan ojasta allikkoon. Homma menee usein mönkään loppumetreillä ja hyvänolontunne valuu kusena housuun. Tämä on todellinen, haiseva ja vetelä allikko, sillä psykologisena ongelmanratkaisumallina tämä on yhtä kestävä, kuin alleen laskemisen tuoma lämpö tulipalopakkasessa.

Köyhien oikeuksia puoltanut poliitikko lakkaa rikastuttuaan paheksumasta tuloeroja ja ryhtyy ajamaan vain rikkaiden etuja.

Verovilppiin syyllistynyt ihminen lakkaa paheksumasta verovilppiä (tilaisuus tekee varkaan).

Lähtökohdiltaan idealistinen ja vakaumuksellinen poliitikko etenee poliittisella urallaan vahvan ideologiansa sekä oikeudentajunsa kustannuksella, toimii poliittisessa kontekstissa lopulta jopa arvojaan vastaan.

Maailmanloppuun valmistautuneet lahkolaiset eivät hylkää idoliaan, vaikka karismaattisen lahkonjohtajan tietylle päivälle povaamaa maailmanloppua ja taivaaseen noutavaa lentävää lautasta enkeleineen ei koskaan tullutkaan. Ei silloinkaan, vaikka johtaja tekisi henkisen auktoriteettinsa turvin lahkon jäsenille kaikkea epämiellyttävää sekä moraalisesti ristiriitaista makuuhuoneen hämärässä (tähän voisi linkata useita eri lahkoja).

Mikä hyvänsä johtajan ontuva selitys kelpuutetaan, sillä vaihtoehtona olisi koko oman maailmankuvan purkaminen ja rakentaminen uudelleen. Oikein hiki kihoaa otsalle useimmilla moista henkistä jälleenrakennusurakkaa ajatellessa.

Maailmankuvan jälleenrakennusurakan aloittaminen vaatii usein myös mahdollisesti toistuvaa irtaantumista konformismista, eli yhdenmukaisuuspyrkimyksestä, joka lienee kaltaisillemme sosiaalisille eläimille hyvin luontainen taipumus.

Arkisempia, massakäyttäytymiseen liittyviä esimerkkejä löytyy myös. Yksi olennaisimmista on ihmisten hämmästyttävä kyky elää silmälaput silmillä yhteisten eettisten periaatteidemme sekä yhteiskunnallisen käytännön välisessä ristitulessa. Puhun taas teksteissäni usein toistuvasta ilmiöstä – joka todellisuudessa palaa mieleeni lähinnä sen sinnikkään selviytymisen ja ehdottoman haitallisuuden takia – eli yhteiskuntamme tavasta kohdella eläimiä markkinatalouden tuotantovälineinä sekä raaka-aineena.

Tuo käytäntö sotii kaikkia yleisiä, yleisinhimillisiä ja yhteiskunnalliseen maailmankuvaamme sidottuja eläinsuojelullisia periaatteita vastaan. Meidät kaikki on vääjäämättä sitoutettu tukemaan tuota käytäntöä erilaisin tavoin, ainakin välillisesti jossakin kohtaa elämäämme.

Harva näkee tarpeettoman kärsimyksen tai kuoleman aiheuttamisen tiedostavalle, tuntevalle eläimelle oikeutetuksi saati järkeväksi. Tarpeettomalla tarkoitan tässä sellaista, joka ei ole välttämätöntä selviytymisen tai edes todellisuudessa hyvän elämänlaadun kannalta.

Viime kädessä argumentiksi lihan ja eläintuotteiden kulutukselle jää pohjimmiltaan pelkkä mieltymys tai laiskuus muuttaa totuttuja tapoja. Tietämättömyys alkaa olla yhä kyseenalaisempi tekosyy, sillä tietoa aihepiiristä on kaikkien saatavilla runsaasti. Jos eläinten oikeudet eivät kiinnosta, ovat esimerkiksi terveys-, talous- ja ympäristöargumentit täysin ehdottomia ja vastaansanomattomia.

Ilmiö kokonaisuudessaan onkin malliesimerkki kognitiivisesta dissonanssista. Selviä (seuraavia) tosiasioita epäillään ja haastetaan laajalti mieluummin, kuin tuunattaisiin omaa maailmankuvaa:

Eläintuotanto on aina epäekologisempaa kuin kasvintuotanto suoraan ihmisravinnoksi.

On aina varmemmin eläin- sekä ihmisystävällistä syödä kasvisravintoa, kuin eläintuotteita.

Useiden tutkimusten mukaan monipuolinen kasvisruokavalio on terveellinen tapa elää.

Kenties maailmankuvamme muuttaminen on vaikeampaa tämän aiheen osalta myös siksi, että koko yhteiskuntamme kärsii yhteisestä, konformistisesta kognitiivisesta dissonanssista.

Meitä pyritään kyllä kouluttamaan sekä kasvattamaan kunnioittamaan eläimiä, elämän arvoa ja luontoa. Silti koko yhteiskunta toimii käytännössä monin tavoin tarpeettomasti näitä arvoja ja ajatuksia vastaan, täysin häpeilemättä. Asettaa arvohierarkiat käytännössä päälaelleen: ensin tulee talous, sitten etiikka ja elintärkeä ympäristöstä huolehtiminen.

Yhteiskuntamme siis jää puolitiehen; reagoi tähän kognitiiviseen dissonanssiin yksinkertaisesti unohtamalla (ainakin eläintalouden kontekstissa) paheksua eläinten kaltoinkohtelua ja ympäristön tarpeetonta tuhoamista, sen sijaan, että luopuisi näistä haitallisista toimintatavoista.

Elämme siis jatkuvassa ”akrasiassa”, eli toimimme säännönmukaisesti vastoin parempaa tietämystämme, vastoin rationaalista järkeämme. Filosofi Elisa Aaltola on avannut akrasian ja eläinkysymyksen suhdetta jo aiemmin loistavassa blogitekstissään, joten jätän aiheen vain sivujuonteeksi tässä blogitekstissä.

Siirryn vielä hetkeksi toiseen psykologiseen ilmiöön, joka tuntuu hyvin oleelliselta kognitiivisen dissonanssin sekä akrasian rinnalla:

Pahat kokemukset sekä huomiot jättävät vahvemman jäljen ihmiseen kuin hyvät, niillä on pysyvämmät ja suuremmat seuraukset.

Yleinen journalistinen sääntö on, että positiivinen uutinen jää huonommin mieleen ja negatiivisista uutisista saa helpommin säväyttävän otsikon.

Negatiivisilla tunteilla ja tulkinnoilla on myös taipumus ruuhkautua (katso linkistä s. 161).

Nykyklikkausjournalismi siis syö sisäänsä negatiivista informaatiota ja kakkaa sitä suoraan ahnaan yleisön suuhun, joka saa siitä pahoja kokemuksia ja ulostaa sitten negatiivista, kognitiivista dissosiaatiota lyhytnäköisesti liennyttävää toimintaa, jota nykyklikkausjournalismi syö sisäänsä ja kakkaa sitä suoraan ahnaan yleisön suuhun…

Näin, noidankehä on valmis.

Kaikki nämä ihmispsykologian Akilleen kantapäät tuottavat tiedostamattomina ja hoitamattomina lähes yhtä paljon (no… sanotaan nyt suoraan) kusipäitä tähän yhteiskuntaan, kuin eläintuotanto tuottaa haittoja eläimille ja ympäristölle. Negatiivisuus on itseään ruokkiva oire.

Olen huvittanut itseäni jossakin vaiheessa perin makaaberilla tavalla, tutkimalla sosiaalisessa mediassa raivokasta negatiivista ja vihamielistä tavaraa suoltavien henkilöiden profiileja sekä heidän kavereidensa profiileja. Jouduin luopumaan tästä harrastuksesta kokonaan, sillä se ruokki minun negatiivisia puoliani liikaa. Ymmärsin kuitenkin sen, että nämä ihmiset olivat sairaita. Negatiivisuus oli syönyt heidät. Heiltä puuttui kyky muokata omaa maailmankuvaansa, koska se oli rakentunut niin hämäräksi paikaksi, ettei siellä nähnyt enää tehdä korjaustöitä, kunhan runkkasivat pirut pimeässä. Mainittakoon, että tuossa pimeässä maailmassa kaikki ilmiöt, jotka minä koen hyvinä ja rakentavina olivat kirosanoja: kansainvälisyys, kasvissyönti, eläinrakkaus, ympäristönsuojelu, rasisminvastaisuus, hierarkiattomuus sekä väkivallattomuus.

Kognitiivisen dissonanssin sekä siihen tavallaan liittyvän akrasian osalta olen ehdottomasti ollut syyllinen itsekin suuren osan elämääni. Varmasti olen tiettyjen toimintatapojeni kannalta juuri tälläkin hetkellä: tupakoin edelleen satunnaisesti ja olen heittänyt joissakin tilanteissa tupakantumppeja asfaltille ja niin edelleen.

Olen myös ajoittain taipuvainen kiinnittämään huomiota negatiiviseen positiivisen sijaan (tosin kuvittelen olevani suurimman osan ajasta melko optimistinen).

Joskus laiskuuttani jätän tekemättä jääkaappini sisällöstä ajoissa ruokaa, jolloin osa ruoasta pilaantuu ja menee biojätteisiin (aiemmassa kodissani sentään ekologisemmin omaan kompostoriin).

Yritän kuitenkin välttää psykologista maton alle lakaisemista kognitiivisen dissonanssin ja akrasian osalta. Siihen onneksi löytyy muutama helppo, mutta keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä vaativa lääke:

1) Tietoinen huomion kiinnittäminen positiiviseen ja rakentavaan.

2) Asetan pätevät argumentit oman maailmankuvani edelle. Jos tieteellisesti ja moraalisesti hyvin perusteltu, tosiasioihin pohjaava argumentti on ristiriidassa maailmankuvani sekä toimintatapojeni kanssa, on minun syytä rakentaa omaa maailmankuvaani uudelleen.

3) Rakentaakseni maailmankuvaani tietoisesti uudelleen oikeaan suuntaan, palaan tämän agendani kohtaan yksi, eli kiinnitän tietoisesti huomiota (ja ohjaan sitä kautta toimintaani) positiiviseen ja rakentavaan.
Ja niin edelleen.
Tämä on huomattavasti terveempi kehä, kuin se jonka esittelin aiemmin. Voin myös omakohtaiseen kokemukseen (tähän löytyy runsaasti tieteellisiäkin näyttöjä joita en laiskuuttani jaksa tähän hakea) luvata, että oman maailmankuvan jatkuva uusiminen johtaa pohjimmiltaan – kenties hieman paradoksaalisestikin – eheämpään ja pysyvämpään minuuteen sekä vakaampaan ja mieluisampaan identiteettiin.


 

 

Asiaan kuuluva asiaan kuulumaton kirjallisuusviittaus:

Lähistöllä oli muuta karjaa, mutta leopardi ei kiinnittänyt eläimiin huomiota. Valittu lehmä vaikutti tyytyväiseltä saadessaan hoitaa leopardin öisen pesun. Lähes kahden kuukauden ajan kissa ilmestyi kahdeksan aikaan illalla ja makoili lehmän vierellä aamunsarastukseen – ikään kuin kätkien salaisen tapaamisen päivänvalolta. ”

Jennifer Holland: Yllättävät ystävykset. 47 kiehtovaa tarinaa eläinmaailmasta.

 

untitled-1.jpg

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s