Raiskauskulttuuri vai kulttuurinen joukkoraiskaus?

Lauantaina 1.10.2016 Kaleva uutisoi ensimmäisenä Oulussa selvinneestä kammottavasta insesti- ja hyväksikäyttötapauksesta, jossa uutisissa ulkomaalaistaustaiseksi mainittu isä oli hyväksikäyttänyt tytärtään pienestä pitäen. Hyväksikäyttö oli johtanut raskauksiin, abortteihin ja tyttären 16-vuotiaana synnyttämään lapseen.

Hakiessani aiheesta lisätietoa, minua ei yllättänyt nähdä ensimmäisten hakutulosten joukossa lähinnä MV-lehteä ja Hommaforumia.

Eri uutislinkkien alle oli sosiaalisessa mediassa syntynyt jo kiihkeää keskustelua, jota seurailin sunnuntaina kukonlaulun aikaan.

Kansankynttilöiden analyysi tapauksesta oli ennalta arvattavan epälooginen. Tiivistän sen koko typeryyden eräänlaiseksi koosteeksi tähän yhteen virkkeeseen:

”Syyllistä ei uskallettu panna vastuuseen, koska pelättiin rasismileimaa ja suvakkien masinoimaa kostoa.”

Tämä naurettava ajatus on muitakin arvoja, kuin vain yleistä älykkyyttä ja johdonmukaisuutta loukkaava. Se loukkaa tarinan toista (paljon tärkeämpää ja yhtä lailla rasistien silmissä ”ulkomaalaistaustaista”) osapuolta: uhria itseään.

Pelkään pahoin, että samaa rasistista analyysinkuvatusta tapauksesta tullaan vielä lähipäivinä näkemään lisää. Pahoittelen kehnoa kuvankaappaus ja -käsittelytaitoani, mutta tässä esimerkki tuosta oudosta logiikasta:

rasistisyytois

Monesti pistää miettimään, että ovatko nämä nettirasistit todella täysiä psykopaatteja vai ainoastaan äärimmäisen tyhmiä, kännissä ja läpällä kaiken aikaa? Kuinka jo tässä ajassa hyväksikäytön julkistamisesta kehtaa unohtaa uhrin koko kuviosta? Vai kuvittelevatko nämä syyllisen (ilmeisesti) afrikkalaistaustaiseksi nuuskineet nettirasistietsivät todella, että syyllisen lapsiuhri oli heidän suomalaisina omistamansa vaaleatukkainen Elovena-tyttö, jonka nämä nettirasistit nyt netissä maahanmuuton lopettamista huutamalla pelastavat kansallisaarteenaan afrikkalaisen kulttuurin kynsistä?

Uhri kadotettiin koko keskustelussa täysin. Ei minulla ole väkijoukkojen ominaisuuksista mitään harhaluuloja toki muutenkaan. Empatia ei ole väkijoukkojen ominta alaa, vaan kuten Charles Bukowski toteaa runossaan The genius of the crowd, viha on väkijoukkojen ”hienointa taidetta” (their finest art). Väkijoukon – tässä tapauksessa toki monella tapaa täysin oikeutettu – viha kääntyy vain helposti uhria vastaan ja päästää lopulta todelliset vesikauhuiset koirat veräjästä.

Syyllisyyden vierittäminen hyväksikäyttäjäisän niskoille ei minua sureta. Yksilönä mies on ansainnut kaiken vihan mitä päälleen voi saada tekonsa tähden. Terve menoa helvettiin minunkin puolestani!

Mutta sillä ihmisryhmällä, joka asuu Suomessa ja esimerkiksi jakaa saman etnisen kulttuuritaustan tuon hyväksikäyttäjän kanssa, ei ole mitään tekemistä tapauksen kanssa, vaikka nettirasistit tällaista väittämällä tahtovatkin kääntää veistä lähinnä uhrin haavassa. Näin vääntäen vihan terävin kärki kääntyy osoittamaan oikeiden syyllisten sijaan myös uhrin etnisen taustan kautta sitä, mitä myös hän edustaa rasistien silmissä: vierasta kulttuuria, väärää ihonväriä. Syyllisen kulttuuritaustoista raivoavat vesikauhuiset nettihurtat eivät välitä uhrista, sillä tämän rikoksen uhri on yhtä lailla heille sitä vierasperäistä ainesta, jonka he tahtoisivat ulos Suomesta. Näin hyväksikäytetty uhri joutuu uudelleen hyväksikäytetyksi, tällä kertaa rasistien toimesta.

Edellä mainittua ilmiötä tai ainakin logiikkaa sen taustalla kuvaa tavallaan hyvin Aus Rotten-yhtyeen kappale Second rape. Tässä tapauksessa vain uhri joutuu uuteen käsittelyyn etnisen taustansa vuoksi, ei niinkään oman toimintansa johdosta.

Yksi olennainen osa koko tragediaa löytyy suomalaisesta lastensuojelukulttuurista. Kuunnellaanpa sitä henkilöä jota nyt kuuluisi kuunnella, eli uhria:

”Uhri haaveili itsemurhasta jo päiväkoti-ikäisenä, mistä kertovat Kalevan mukaan myös lastensuojeluasiakirjat. Uhri kertoo yrittäneensä tuoda hyväksikäytön ilmi tuloksetta.

– Kävin lapsuuteni aikana lukemattoman monen aikuisen silmien edessä ja toivoin koko ajan, että edes joku huomaisi hätäni. Mutta kukaan ei nähnyt minua, uhri muistelee.”

Miksi ja kuinka lapsi on jäänyt näkemättä? Ulkomaalaistaustaisen lapsen näkymättömyys suomalaisten aikuisten ja suomalaisen lastensuojelun silmissä ei käänny millään taikatempulla esimerkiksi jonkin maahantuodun afrikkalaisen paikalliskulttuurin ja ylipäätään maahanmuuttajien syyksi.

Lapin yliopiston rikosoikeuden emeritusprofessorin Terttu Utriaisen kanta on selvä:

” – Kontrolli on pettänyt täysin. Laiminlyönnit ovat aivan selviä. Pitää tutkia, ovatko ne (rikokset) vanhentuneet.

Utriaisen mielestä tapaus antaa Oulun lastensuojelun toiminnasta ”aivan ihmeellisen kuvan”.

– Raskauden keskeytyksiä on ollut niin paljon, että tottakai he ovat tienneet hyväksikäytöstä. Sitä ei ole vain haluttu nähdä.”

Nettirasistin käsittämätön tulkinta tapauksesta on sellainen, että syyllistä ei tahdottu syyttää hyväksikäyttäjän etnisen taustan takia.

Minä väittäisin kaiken kokemukseni varassa toisin: uhria ei viitsitty nähdä ja auttaa hänen etnisen taustansa tähden. Olen nimittäin nähnyt tämän ilmiön työssäni käytännössä: maahanmuuttajalapsia kohdellaan esimerkiksi palvelukulttuurissamme huonommin kuin valkoista suomalaista lasta. Maahanmuuttajataustainen lapsi kohtaa rasismia ja syrjintää esimerkiksi julkisissa tiloissa lähes päivittäin.

Tärkeintä olisi kuitenkin kuunnella uhria itseään, huomata hänet edes nyt, auttaa edes nyt!

Sekä minun, että nettirasistien eri näkökulmista esiin tuomat, etnisyyteen liittyvät näkökulmat ovat itse asiassa tilanteen kannalta pohjimmiltaan tässä vaiheessa – näillä maallikon tiedoilla – täysin hyödyttömiä, ainakin uhrin näkökulmasta. Ei tehdä uhrin kustannuksella politiikkaa.

Etnisyyden pohtiminen näiden tietojen valossa on pelkkää uhria sekä syyllistä turhaan rodullistavaa spekulointia. Ei ole mitään syytä siirtää syyllisen, tuon inhottavan ihmishirviön vastuuta minkään toisen mantereen kulttuurin taikka ihonvärin painolastiksi, pois täysin kykenevän yksilön harteilta. Ei ole myöskään kohtuullista siirtää auttamaan velvoitetun yhteiskuntamme vastuuta pois kaikkien niiden aikuisten ja eri insituutioissa työskentelevien ammattilaisten harteilta, jotka ovat tahallaan katsoneet toisaalle kamalan rikoksen yhteydessä, joiden olisi pitänyt osata tehdä jotain.

Tarkastellaan vielä hiukan mitä uhri toivoo ja mitä rikosoikeuden professorilla on sanottavaa aiheeseen:

” Kalevan mukaan nyt 26-vuotias uhri haluaa haastaa oikeuteen myös hänet sivuuttaneet viranomaistahot. Hän pohtii Kalevan jutussa, että kenties sosiaalityöntekijät eivät uskaltaneet puuttua, koska perhe oli ulkomaalaistaustainen.

Utriaisen mukaan samanlaisia kokemuksia on kantasuomalaisillakin insestin uhreilla, eikä hän usko laiminlyöntien kulttuurisidonnaisuuteen.

Lastensuojelujärjestelmässämme, kenties koko kollektiivisessa lastenhoitokulttuurissamme on jotain vikaa, jos tämmöinen tragedia abortteineen jää huomioimatta. Piste.

Keskustelun painopiste olisi heti alkumetreillä syytä siirtää empatian ja tuen osoittamiseen tragedian uhrille, sekä sen pohtimiseen, miten tällaiset laiminlyönnit voitaisiin jatkossa välttää huolimatta siitä, mitä etnistä taustaa uhri edustaa.

Rasisteja ei saa päästää surffaamaan tämän(kin) tapauksen aallonharjalla.*

 


 

*Perinteisen asiaankuulumattoman kirjallisuusviittauksen sijaan tällä kertaa kömmähtävänä ja täysin epäasiallisena aasinsiltana aallonharjoilla surffaileviin rasisteihin: Surf nazis must die!

 

untitled-1.jpg

 

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Raiskauskulttuuri vai kulttuurinen joukkoraiskaus?

  1. Lisäkommentteja joita tahdoin jättää pois itse tekstistä, koska en tahtonut itse tekstissä sortua MV-lehden tasolle tekemään tavoitehakuista etsiväntyötä ja todistelemaan jotakin valmiiksi olemassaolevaa kantaani:

    -Rasismisyytöspelkoa todennäköisempi analyysi eri viranomaisten puuttumishaluttomuudesta voisi olla esimerkiksi syyllisen sosiaalinen status, asema paikallispolitiikassa. En omaa kuitenkaan mitään virallista tietoa tästä.

    -Pohjimmainen pointtini myöntää, että myös minun taholtani epäilykset esim. siitä, että sosiaaliviranomaiset eivät rasismiltaan olisi tahtoneet puuttua väärän rotuisen lapsen auttamiseen, ovat asian turhaa rodullistamista ja ”kulttuuristamista”. Se ei tässä vaiheessa auta ketään eikä sille ole näyttöä, kuten ei myöskään sille, että rikoksen uhri olisi syyttämässä maahanmuuttoviranomaisia arikkalaisen kulttuurin tuomisesta Suomeen.

    -Perimmäinen pointtini on siis pyrkiä ohjaamaan ajatuksia pois rodullistavista selitysmalleista, ja viemään keskustelua johonkin järkevämpään suuntaan, huomaamaan myös sen, että myös uhri on kaikesta päätellen samaa etnistä taustaa johon ohdistetaan rasismia. Kuitenkaan en voi vain sivuuttaa sitä, että laajalti sosiaalisessa mediassa rodullistavia tulkintoja on jo ehditty tehdä, .

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s