Moral issues / Morrissey

The Smiths on yhtye, josta kiinnostuin joskus 2010-luvun puolivälin tienoilla. Kiinnostukseni heräsi koska äänitimme erään silloisen punk-yhtyeeni kanssa miksaajan asunnolla, joka oli koristeltu The Smiths-yhtyeen levynkansilla. Vannoin tuolloin, että tuosta täytyy ottaa selvää.

Meni kuitenkin noin puoli vuosikymmentä, ennen kuin törmäsin kunnolla The Smithsiin uudelleen. Tällä kertaa kosketus tapahtui kauhukirjallisuuden kautta. Luin loistavan ruotsalaisen kauhukirjailijan teoksen Ihmissatama. Kenties kiinnostavimpia hahmopareja kirjassa ovat demonit, jotka kommunikoivat pääosin siteeraamalla The Smiths-yhtyeen lyriikoita.

Ja jälleen yhtye jäi kuitenkin ”ostan joskus ehkä levyn”-laariin mieleni perukoille. Viime aikoina olen kuitenkin vihdoin tutustunut The Smithsin ja yhtyeen keulamiehen Morrisseyn tuotantoon enenevissä määrin, enkä vähiten Morrisseyn tylyjen eläinoikeuskommenttien herättelemänä. Morrissey on muun muassa viime aikoina verrannut lihansyöntiä pedofiliaan.

Morrissey esiintyi viime viikonloppuna Flow-festivaaleilla Helsingin Suvilahdessa ja herätti pahennusta muun muassa näyttämällä osana esitystään teurastusvideoita. MTV:n morrisseytoimittaja kertoo:

”Tunnelman lässähtäminen johtui ainoasta keikalla kuullusta The Smiths -kappaleesta Meat Is Murder.

Mikä nimittäin tappaakaan tehokkaammin lauantain ja sunnuntain välisen yön riehakkaan juhlatunnelman kuin lavalla ja screeneiltä näytettävät videot eläinten tehotuotannosta nylkemisineen ja päiden katkomisineen?”

Tappaahan se juhlatunnelman, aivan kuten nylkemiset, pulttipistoolit ja pään katkomiset tappavat elävän, tietoisen ja tuntevan eläinyksilön, vääjäämättä. Taide on joskus julmaa. Kaikki musiikki ei ole vain hauskanpitoa.

Morrisseyn esiintyminen herätti jälleen myös keskustelua miehen rasistisiksi tulkituista kommenteista eri haastattelujen yhteydessä.

Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat.

Edellä viimeiseksi linkittämässäni kannanotossa todetaan, että Morrisseyn fanit seisovat yhtä kaikki Morrisseyn takana, miehen ristiriitaisen sekä rasistisen sävyisistä kommenteista huolimatta. Todellisuus on tuskin näin mustavalkoinen. Kaikki me musiikkidiggarit emme muodosta maailmankuvaamme yksioikoisesti kuuntelemiemme artistien ulkomusiikillisten kannanottojen kautta. Tuskin kukaan puree nielemättä myöskään kaiken mitä joku artisti lyriikoillaan ilmaisee, ja jos niin tekee, ei hyvin mene.

Monesti muusikoista ja muista julkisuuden henkilöistä puhuttaessa unohtuu eräs olennainen fakta: artistit ovat esittämänsä taiteen osaajia, eivät suinkaan kaikkien alojen asiantuntijoita.

Vaikka minulle onkin kovin mieluisaa, että vaikutusvaltainen Morrissey sattuu myös ajamaan eläinten oikeuksia ja tuo musiikkinsa yhteydessä julman eläintalouskulttuurimme päitä groteskisti verisellä vadilla kaiken kansan kauhisteltavaksi, hän ei kuitenkaan ole mikään ensisijainen auktoriteetti, jonka oppeja seuraisin lammasmaisesti. Hänen ailahduksensa eivät hetkauta omia vakaumuksiani suuntaan jos toiseenkaan.

Hän vain tuo erään aikamme ja kulttuurimme ilmiselvän moraalisen ristiriidan (joko vastaanottavaisen tai vastahakoisen) yleisönsä lautasille, tukkimaan ihmisten tyytyväiset kurkut verisillä lihapaloilla.

Kun Morrissey puhuu maahanmuutosta negatiiviseen sävyyn, hän puhuu omalla suullaan, omalla vastuullaan. En allekirjoita niitä näkemyksiä, vaikka allekirjoitankin miehen eläinoikeusnäkemykset paksulla tussilla ja rakastan hänen musiikkiaan nykypäivänä suunnattomasti.

Tunnen ihmisiä, jotka odottavat artisteilta liikoja, ovat eräänlaisia kuuntelemiensa ja arvostamiensa henkilöiden opetuslapsia. Se on mielipuolista.

Musiikki on taidetta, joka voi antaa – ja usein parhaimmillaan juuri niin tekeekin – hyvin ristiriitaisia viestejä, olivat ne sitten luonteeltaan yhteiskunnallisia tai henkilökohtaisia.

Arvostan monia Hollywood-näyttelijöitä heidän näyttelijänkarismansa sekä loistavien roolisuoritusten takia. Monesti olen muodostanut jostakin tällaisesta näyttelijästä hyvin viisaan ja karismaattisen kuvan heidän roolisuoritustensa sekä henkilöhahmojensa perusteella. On ollut järkytys lukea minkälaista sontaa tällaisen henkilön suusta saattaa putkahdella rehellisen haastattelun yhteydessä.

Valitkaa huviksenne joku Hollywood-näyttelijä tai rokkitähti, josta teillä on heidän leipätyönsä kautta muodostunut kuva älykkäinä tyyppeinä. Kaivakaa sitten mahdollisimman rehellisiä sekä spontaaneja haastatteluja esiin. Katsokaa mitä he ovat erilaisiin yhteiskunnallisiin asioihin kommentoineet. Saatatte järkyttyä. Tai tapahtuu ns. Bono-efekti, ja jatkossa ette tahdo kuulla tyypiltä enää mitään muuta kuin korkeintaan levylle tallennettua materiaalia.

Se on ymmärrettävää, koska esimerkiksi näyttelijän karisma ja lahjat perustuvat näyttelemistaitoihin, kykyihin samaistua johonkin rooliin sekä oppia vuorosanat, eivät välttämättä aitoon viisauteen. Todellisuudessa Hollywood-tähtöset ja megaluokan rokkitähdet asuvat linnoissaan muurien takana ja lentelevät jumbojeteillä, joten todellisuudesta vieraantuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Kenties Morrisseykin on meille tavallisille ihmisille pelkkä roolihahmo, kontroversiaali provokaattori, joka rakastaa hämmentämistä. Kenties Morrissey on täysin vieraantunut todellisuudesta. Silti hänen esittelemänsä teurastusvideot ovat täyttä totta, juuri sitä kovaa todellisuutta jossa elämme. Sinä itse arvioit mitä näet tietojesi pohjalta ja vedät sen pohjalta johtopäätöksen siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. On aivan yhdentekevää esitteleekö todistusaineiston Teräsmies vai Kari Peitsamo, et voi luoda maailmankuvaasi henkilön, vaan tosiasioiden pohjalta.

Viime aikoina olen alkanut pitämään yhtyeestä nimeltä Death In June. Pidän siitä, koska se on äärimmäisen synkänkaunista musiikkia ja sen kuunteleminen tarjoaa jollakin oudolla tapaa hyvin synkkiä kokemuksia turvallisessa muodossa aistittavaksi tunnetasolla. Mutta vertailussa epäilyttävyydestä ja kamaluudesta Morrisey jää armottomasti kyseisen yhtyeen ja varsinkin sen järkyttävän provokatiivisen keulamiehen, Douglas Pearcen jalkoihin. Toivoakseni kukaan – siis KUKAAN – ei koskaan muodosta maailmankuvaansa Death In Junen ja Douglas Pearcen lyriikoiden tai lausuntojen varaan. Silloin eläisimme helvetissä.

Morrisseytä ehkä kannattaakin paremminkin arvioida tekemänsä taiteen kautta kuin sen perusteella, mitä hän milloinkin möläyttelee muissa kuin varsinaisissa esiintymistilanteissa. Taide on monesti sitä toteuttaessakin esittämistä, ristiriitaisten roolien ja kantojen käyttöönottoa. Näin ollen lyriikatkin voivat sisältää hyvin ristiriitaisia näkemyksiä. Tavallaan Morrissey varmaankin pitää lavan ulkopuolella luomaansa ristiriitaista imagoa myös osana taidettaan, on eräänlainen puolifiktiivinen hahmo. taustalla oleva oikea ihminen saattaa olla mitä vain, hyvässä ja pahassa.

Miten sen nyt sanoisi. Rokkitähti ei välttämättä ole kaikkien alojen asiantuntija eli hirveän fiksu taiteensa ulkopuolella, vaikka osittain ajaisikin jotain hyvää asiaa ja vaikuttaisi sellaiselta. Siksi tuntuu aina hassulta kun yleisö kohahtaa ja kusee housuunsa, kun rokkitähti sanoo jotain hieman typerää.

Älä siis kumarra mitään populaarikulttuurin jumalia, älä nosta jalustoille. Äläkä toisaalta ammu viestintuojia, silloin kun heidän tuomansa viesti sattuu osumaan kivuliaan hyvin yksiin kovan todellisuuden kanssa.

Kuunnelkaa vielä lopuksi kodeissanne hieman Death In Junea, hajotkaa, ahdistukaa, provosoitukaa, raivostukaa, turvallisesti, sitä varten tällaista musiikkia on olemassa.


 

Tällä kertaa asiaan kuulumattomana kirjallisuuslainauksena ote nerokkaan Robert Anton Wilsonin teoksesta ”Prometheus nousee – Ihmisaivojen käyttöopas”:

”Niinpä myös perunat ovat ”psykedeelejä”, aivan kuten LSD – vaikkakin hieman miedompia sellaisia. Ihmisen siirtyessä kasvissyönnistä lihansyöntiin tai päinvastoin, muutokset tajunnan tilassa ovat samaten psykedeelisiä.

Kaikki ajatuksenne ovat psykedeelisiä, koska ”minkä Ajattelija ajattelee, sen Todistaja todistaa”. Mitä ihminen odottaa näkevänsä, sen hän tulee näkemään, ilman ruokavalio- ja huumekokeilujakin, ellei se ole fyysisesti mahdotonta tässä maailmankaikkeudessa.” (s. 42)

 

untitled-1.jpg

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s