Ärtyneen Suomen houreyhtymä

Suomi on tänä päivänä hyvin syvällisellä tasolla takakireä ja ärtynyt maa. Tämä näkyy yhteiskuntamme alapään – kansan syvien rivien – suoltamana raivokkaana sekä huonosti jäsenneltynä mielipideripulina kaikenlaisessa epäsosiaalisessa mediassa. On perin kypsymätöntä syytellä joitakin ulkoisia tekijöitä, vieraita vaikutteita, ja haikailla menneitä hyviä aikoja.

Meillä on töissä tapana kollegani ja hyvän ystäväni kanssa ympyröidä välillä Metro-lehden tekstiviestipalstalta ”päivän parhaat” toiselle luettavaksi. Sitä kaikkea vihan määrää on vaikea edes kunnolla hahmottaa, mutta se on jollakin tapaa niin absurdia, että se muuttuu tällaiseksi arjen komediaviihteeksi, jolle työpaikallani sitten naureskellaan kahvitauolla. Sinne kirjoittavat ihmiset  tuntuvat todella elävän jossakin toisessa ajassa, kokonaan toisessa todellisuudessa.

Kun samanlainen raivoripuli tulee päin kasvoja vaikkapa työpaikalla asiakaspalvelutilanteessa elävänä ja käsin kosketeltavana, niin huumorin kukkasta on tietysti vaikeampi haistaa. Yleensä raivoaminen liittyy johonkin tyhjänpäiväiseen hankaluuteen tarjoamassamme maksuttomassa palvelussa, tai sitten se on lähes poikkeuksetta jonkinlaisen monikulttuurisuuskriitikon rasistista mesoamista siitä, kuinka nuoriso (ja etenkin monikulttuurinen nuoriso) pilaa maailman, tai kuinka naiset pilaavat maailman.

Yksi myös paljon vatsanpuruja siellä sun täällä herättävä aihepiiri on ruoantuotanto.  Törmäsin juuri ajatuksen tasolla mielenkiintoiseen uskomusolentoon nimeltä ”raivovegaani”. Joku otti käsitteen esiin kommentoidessaan erästä kirjoitusta, jossa vegaaneilta pyydetään malttia. Miten niin malttia? Se jää minulle hiukan epäselväksi, mutta selvää on, että maltti on valttia (ja kuvittele muita banaaleja latteuksia tähän väliin osoittamaan halveksuntaani moista pyyntöä kohtaan).

Maltin vaatiminen kuvitellulta huonomalttiselta ja syyllistävältä hirviövegaanilta lienee yhtä turhaa kuin pyytää Pride-kulkueiden kieltoa kuvitellulta perseraiskaajapedofiilihomolta, jollaisina nämä ärtyneen Suomen oireilijat tuntuvat kaiken heteronormatiivisuudesta poikkeavan näkevän ja kokevan. Hirviövegaani on yhtä lailla olkinukke kuin homoraiskaajapedofiilikin, silloin kun näitä hirviökuvatuksia käytetään veganismin ja queer-teorian demonisoimiseksi. Jossakin tässä maailmassa on varmasti psykopaattisia ominaisuuksia omaavia syyllistäjävegaaneita sekä raivopäisiä homoja jotka raiskaavat lapsia, kyllä, mutta heidän olemassaolollaan ei ole mitään tekemistä veganismin tai queer-liikkeen kanssa.

Veganismi tuntuu äärimmäiseltä ihmiselle, jonka mielestä on äärimmäistä olla kuluttamatta eläinperäisiä tuotteita. Vegaaniyksilön tai –yhteisön toiminta on äärimmäistä vain sellaisen ihmisen mielessä, jolle on jotenkin olennaista ja tärkeää kuluttaa eläinperäisiä tuotteita.

No, joillekin äärimmäistä tuntuu olevan kaikki muu paitsi töissä käyminen, makkaran grillaaminen ja sohvalla makaaminen. Vain välinpitämättömyys ei ole äärimmäistä.

Aiemmin tässä tekstissä mainittua kirjoitusta eräässä sosiaalisen median ryhmässä kommentoinut henkilö totesi, että ehkäpä kirjoitus olisikin ihan paikallaan luettavaksi ”raivovegaaneille”.

Raivovegaani askarrutti. Olenko koskaan tavannut sellaista? Muistan yhden tapauksen ehkäpä kymmenen vuoden sisällä, kun kuulin jostakin kahinasta punkfestareilla, missä joku ulkomaanvieras oli ilmeisesti tönäissyt jonkun makkaranpurijan (eli sikaanin!) nuotioon. Siinäpä kunnon raivoveganismia! Roviolle vain mokomakin sikaani*!

*Erään ihanan ja viisaan ihmisen eilen kuulleni keksimä nimitys lihansyöjäaktivisteille.

Muistin myös yhden tutummankin tyypin. Hän ryhtyi taannoin absolutistiksi, vegaaniksi ja taisipa hurahtaa jonkinlaiseen uskoonkin, paasaten sitten eräällä punkfoorumilla aktiivisesti siitä, kuinka ”ihmiset elävät kuin demonit, sekoittavat päitään ja syövät ruumiita”. Toisaalta: totta! Näinhän se onkin!

Mutta muuten… ei.

Ei tule ketään mieleen. Ja muutenkin, tokkopa tällaisten melko äärimmäisten yksilöiden kohdalla juuri auttaa, vaikka kirjoittaisin kokonaisen puolitieteellisen teoksen joka käsittelisi sitä, kuinka kaikkien vegaanien nyt kannattaa neuvostani olla maltillisia näinä vaikeina aikoina, kun punkfestareilla sekoillaan vaarallisesti nuotiolla ja ihmiset elävät kuin demonit ja syövät ruumiita. Mitä hyötyä tämmöisestä toppuuttelusta on? Sitäkö, ettei ärsytettäisi tyyppejä jotka kyllä muuten tsemppaisivat kulutustaan eettisempään ja ekologisempaan suuntaan, mutta kun raivovegaanit pelottavat liikaa? ”Syönpä siis ihan sikaanina kinkkua, oppivatpahan raivovegaanit olemaan.”

En tiedä kannattaako noin äärimmäistä sikaania edes yrittää miellyttää, yhtään sen enempää kuin lihansyöjiä nuotioihin tyrkkiviä raivovegaaneitakaan rauhoitella. He ovat eläviä olkinukkeja, poikkeuksia jotka vahvistavat säännön.

Eikö tuollainen aiemmin linkittämässäni kirjoituksessa esiintynyt maltin pyytely ole jotenkin hävettävän alentuvaa? Minä en ainakaan pidä siitä, että minulle saarnataan siitä millä tavoin minun tulisi loogisesti perusteltuja ajatuksiani maailman toiminnasta esittää.

Olen notkunut vuosikausia melko paljon ulkomaita myöten kansainvälisen punk-yhteisön tapahtumissa sekä ihmisten kodeissa ja työpaikoilla. Kyseisessä kirjavassa yhteisössä veganismi tai vähintään jonkinasteinen vegetarismi ovat enemmän normi kuin poikkeus. Koskaan en muista henkilökohtaisesti törmänneeni ”raivovegaaneihin”, ei vaikka bänditoverini on vetänyt eläinoikeustapahtumassa porukan keskellä napaansa saksalaista bratwurstia. Itsekin aiemmin söin kalaa silloin tällöin. Kukaan ei ole raivonnut. Sori vaan Apulanta, sekään ei varmasti ollut punkkareille mikään järkytys kun joitte Coca Colaa ja söitte lihapiirakkaa jossain festaribussissa (Lisäys: tarkistin tarinan. Joskus nämä kehuskelivat ärsyttäneensä punkkareita festaribussissa, mutta toisen tarinan mukaan tämä tapahtui lavalla… ketä kiinnostaa, kuha saa repostella). Jos ärsytystä on ilmennyt, kannattaa miettiä, onko teissä jotakin muuta (ei niin sankarillista) ärsyttävyyttä.

Vaikka toisaalta silloin kun menet jonkin yhteisön vieraaksi, niin heillä toki olisi kaikki oikeus pyytää kunnioitusta heidän sääntöjään ja arvojaan kohtaan, varsinkin kun vieraanvaraisuudessaan ovat ruoat, puitteet, yöpaikat tai edes jotakin muuta yleishyödyllistä tarjonneet.

Hyvin usein tuntuukin että ongelmia syntyy vain silloin, kun milloin kukakin kännipää rokkitähti keksii, että on hauska juttu vähän provosoida. Sitten pyydetään malttia ”raivofeministeiltä”, kun on ensin puristeltu ventovieraita tisseistä ja perseistä ja lähennytty alaikäisiä tyttöjä, paikassa joka on selkeästi määritelty erikseen seksismistä vapaaksi alueeksi. Tai sitten on levitelty eläinten verta ja heitelty ituhippejä lihapullilla vegaanisessa tapahtumassa. Kikkelis kokkelis ja kainalopieru päälle.

Onneksi veganismiin, queer-tapahtumiin (tai muihin positiivisina pitämiini ideologioihin) liittyvien asioiden edistämisen yhteydessä (tai ainakin suunnalta) raivoaminen ja aggressio tuntuisivat olevan kovin harvinainen ilmiö.

Sen sijaan ihan tuiki tavallinen bussi- tai junamatka ärtyneen Suomen arjessa sisältää yleensä jos jonkinlaista raivoamista, puhumattakaan lehtien tekstiviestipalstoilla tai internetin piirissä konkretisoituvasta verbaalisesta aggressiosta.

Eilen kaljakuppilassa riehui ilmiselvästi loppukesän delirium tremensistä kärsivä äijänkäppänä. Hän raivosi tätä pohjoisen kansaa vähemmän kalpealle baarimikolle tämän etnisestä taustasta. Kyllästynyt baarimikko raivosi takaisin. Kesä alkaa olla ohi. Mutta tämä raivoaminen ei ollut mitenkään tietysti poliittista, niin se ei ärsyttänyt ihmisiä sinänsä, eihän se ollut edes raivoamista kun ketään ei syyllistetty moraalisista valinnoista.

Minulle raivottiin jokin aika sitten töissä sylki roiskuen ja kädet heiluen, koska en ollut samaa mieltä asiakkaan kanssa. Hetki aiemmin puolisoaan retuuttanut asiakas kysyi mihin hän saa antaa palautetta siitä, että tarjoamamme (maksuton ja alati kehittyvä) palvelu on ”ihan vitun paska”. Vastasin, että sellaiselle vähemmän rakentavalle palautteelle ei ole mitään palautelaatikkoa olemassakaan. Lisäsin siihen vielä mielessäni, että voin toki avata asiakkaalle vessan oven, jos hän tahtoisi sinne käydä palautteensa antamassa. Pidin kuitenkin suuni kiinni. Sentään sen verran on malttia tällekin raivovegaanille sekä raivoasiakaspalvelijalle kehittynyt, että itsesuojeluvaisto hillitsi juuri ja juuri.

Ei auttanut. Tyyppi tuli melkein rinnuksiin kiinni ja tunsin sylkipisarat kasvoillani saadessani palautetta asiakaspalvelutaidoistani.

Myöhemmin tuo kesyapina oli jollakin ilveellä onnistunut kirjoittamaan yllättävän selväjärkiseltä vaikuttavan asiakaspalautteen organisaation ylemmälle taholle asti, tosin kummallisesti nimettömänä. Siinä hän sivalsi minua ja asiakaspalvelutaitojani. Jouduin selvittelemään tilannetta pitkästyttävät viitisen minuuttia esimieheni kanssa. Olisimme toki kutsuneet isompienkin pomojen kanssa kyseisen henkilön kahvikupposen äärelle selvittämään asiaa, mikäli ressukka olisi jättänyt yhteystietonsa palautteensa oheen.

Välillä on päiviä kun täysi väkivallan uhka seuraa koko matkan kotoa töihin, töistä kotiin.

Yleinen perisuomalainen ärtyneisyys, tyytymättömyys, aggressio ja pahoinvointi tuntuisivat purkautuvan minun näkökulmastani jostakin aivan muualta kuin marginaalisten vastakulttuurien parista. Yleensä joku joka on päässyt niin pitkälle toiminnan tasolla, että on ryhtynyt vakaumustensa takia vegaaniksi tai vaikka aseistakieltäytyjäksi, tuntuvat suhtautuvan tähän omaan muutokseensa positiivisesti, siitä toiminnasta saa merkityksen tunnetta eivätkä teot ole ristiriidassa omien arvojen kanssa, jolloin tarve aggressiolle ja muiden väkisin muuttamiselle itse asiassa selvästi vähenee.

Kun on johdonmukainen kontrolli omasta toiminnasta, niin tarve muiden väkinäiseen (ja käytännössä mahdottomaan) kontrolloimiseen vähenee.

Paremminkin vaikuttaa siltä, että nimenomaan heteronormatiivisen, raivokkaan isänmaallisen ja lihaa syövän harmaan päävirran mukana ajelehtijat voivat huonosti ja ovat ärtyneitä, kyllästyneitä sekä arjessaan epämotivoituneita. Heillä on kuitenkin hirmu vahva, mutta ikävän jäsentymätön ja tukahdutettu tarve tulla kuulluksi.

Vegaanin kohtaaminen tuntuu aiheuttavan tällaisille ihmisille esimerkiksi ruokapöydässä jonkinlaista vatsavaivaa ja tarvetta huomioida tämä ”ristiriita”; pöydässä on joku joka ei tahdo eläimiä satutettavan ja ympäristöä pilattavan hänen ruokavaliollaan.

Vegaani ikään kuin toiminnallaan ja koko olemassaolollaan osoittaa, että toisen lautasella ja mahassa lojuu raskaana se eläin- sekä ympäristösuojelullinen moraalinen ristiriita, josta tämä vegaani on tahtonut itse luopua. Vegaanin ei tarvitse sanoa edes mitään, kun jo syntyy konflikti, jos kysyttäessä hän vastaa miksi lautasellaan ei ole ruumiita. Ristiriita kysyjän sisällä synnyttää myös turhautumista ja turhautuminen ärtymystä.

”Älä syyllistä, senkin raivovegaani!”

Paljon yleisempää on, että kaikkein aggressiivisimmat sekä raivokkaimmat ulostulot itse asiassa kannattavat  status quota, sen sijaan että kärttyisyys kumpuaisi sen vastustamisesta ja positiiviseen muutokseen pyrkimisestä (kuten usein inhasti mustamaalataan kun halutaan ivata jotakin marginaalisempaa ryhmää). Kaikkein tympeimmät ja ärtyneimmät tyypit joita olen todellisessa maailmassa tavannut yleensä inhoavat kaikenlaista ”poikkeavaa”, kuten kasvissyöntiä, armeijasta kieltäytymistä, sukupuolten välistä tasavertaisuutta, humanismia, hippejä, rakkautta, ystävällisyyttä, toivoa, vapautta, jopa tiedettä ja niin edelleen.

Ristiriitaisesti he inhoavat kaikkea konkreettista toimintaa, mikä ei ole ristiriidassa yhteiskuntamme ja meidän yksilöiden, ihmisyyteen yleisesti liitettävien filosofisten moraaliarvojen kanssa. Kyllä, tämä on paradoksaalista.

Tämä on ristiriitojen yhteiskunta, joka toimii monessa kohtaa täysin omien moraaliarvojensa vastaisesti, ja kaikki jotka pyrkivät synkronoimaan oman toimintansa yleisten mutta ylevien moraaliarvojen mukaisiksi (eläimiä ja ympäristöä pitää kunnioittaa jne.), aiheuttavat kansan syvissä riveissä eräänlaista henkistä vatsahaavaa ja ärtyneen suolen oireyhtymää, joka purkautuu aggressiona ja pyrkimyksenä ”toisinajattelijoiden” vaientamiseen.

Ongelma on ärsyyntyjien sisäinen. Aivan kuten ärtyneen suolen oireyhtymästä kärsivän on turha syyttää palkokasveja siitä, että ne eivät sovi hänen elimistölleen, on suhteellisen turhaa pyrkiä hyssyttelemään vegaaneita ja syyttelemään heitä omasta sisäisestä ristiriidasta joka syntyy, kun joku toinen (vegaani) ”luulee olevansa jotenkin parempi kuin .


 

 

Jälleen asiaankuulumaton kirjallisuusviittaus blogitekstin päätteeksi, olkaa hyvä. Tässä tieteiskirjailija Isaac Asimov kuvailee novellissaan ”Sally” robottiautoja, edellä omaa sekä vielä kenties meidänkin aikaamme:

”Tunnen aina itseni ikivanhaksi kun ajattelen näitä asioita. Muistan yhä hyvin ne ajat, jolloin yhdelläkään autolla koko maailmassa ei ollut sen vertaa järkeä että se olisi osannut omin nokkinensa kotiin. Minä ohjailin elottomia metallimöhkäleitä, joiden säätimet tarvitsivat koko ajan ihmisen elävän käden kosketusta. Ja joka vuosi sellaiset kapistukset tappoivat kymmeniätuhansia ihmisiä. – – –

– – –  Nyt me pidämme sitä itsestään selvänä, mutta muistan hyvin kun ne ensimmäiset lait säädettiin, jotka karkottivat vanhat autot valtateiltä ja sallivat niille vain automaatit. Taivas millainen poru siitä syntyi. Sitä nimitettiin kommunismiksi ja fasismiksi ja kaikeksi mahdolliseksi niiden väliltä, mutta uudet lait tyhjensivät joka tapauksessa valtatiet ja lopettivat tappamisen ja silti yhä suuremmat ihmismäärät pääsivät entistä helpommin matkustelemaan halunsa mukaan.”

 

untitled-1.jpg

 

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s