Tsunami lautasellamme: Ruokapropagandaa vai Propagandhi-ruokaa

Ravinto on jotakin, jota käytännössä tungemme kurkuistamme alas, vaikka väkisin.

Siksi ei liene kenellekään enää mikään yllätys, että se herättää ihmisissä vahvoja tunteita, silloinkin, kun kaikki sen tuotantoon tai esimerkiksi tuotannon piirissä käytettyihin elämiin ja niiden kohtaloon liittyviin valintoihin liittyvät tunteet on eristetty, ulkoistettu ja tapettu.

Suomen Skeittipunkyhdistys (nettisivusto remontissa, lisätään myöhemmin) on lanseerannut hiljattain aivan tietynlaisen termin ruokalajille, joka ei sisällä mitään eläinperäistä: Propagandhi-ruoka.

Ymmärtääkseenne viittauksen voitte kuunnella tarkasti vaikkapa muutaman kappaleen Propagandhin kolmelta ensimmäiseltä levyltä lukien sanat tarkkaan samalla ( …joista ensimmäinen esimerkkikappale on niin lyhyt, että voit vaivautua lukemaan sanoitukset läpi, ja jälkimmäinen taas punk-asteikolla aika paljon taiteellisempi pläjäys, jonka voit vaikka jättää soimaan taustalle sen ajaksi kun luet blogitekstini loppuun) :

Propagandhi – Nailing Descartes to the wall:

https://www.youtube.com/watch?v=2nVoi735qv8

Propagandhi – Purina hall of fame:

https://www.youtube.com/watch?v=N4DORkDtwKQ

Kaikki valinnat mitä me ihmiset teemme, ovat yhteiskunta-analyyttisesti enemmän tai vähemmän ideologisia. Keskustelussa mainittuna ideologisuus voi olla leimasin, jolla yritetään tyrmätä ideologinen ”vastustaja”, mutta kukaan ei saa näin huuhdottua malkaa omasta silmästään. Olemme inhimillisen ajattelun vankeja, kaikki ajattelu on ideologista.

Vaihtoehto on olla ajattelematta, mikä tuntuukin ainakin pyrkimyksen tasolla olevan yllättävän ja harmillisen yleistä.

Sillä, kuinka vähän esimerkiksi ottaa osaa tästä ravinnontuotantoon liittyvästä elämän ja kuoleman kysymyksestä käytävään keskusteluun julkisesti, ei ole juuri merkitystä. Jokainen esiin tuotu kanta tai valinta katsoa toisaalle – tai jopa yksinkertaisesti olla aiheesta hiljaa – on ideologinen.

Aloitin joskus teini-ikäisenä lakto-ovovegetarismini, pitkälti punkin innoittamana, Propagandhin soidessa taustalla.

Punk ei suinkaan ole ollut mitenkään yksimielistä näkökannoissaan ravintopolitiikkaan ja ravintoasioista yhteiskunnallisella tasolla paasaaminen on koettu monesti rasittavana jo tuolloin: NOFX-yhtyeen alku-uran kappaleet kuten Shut up already tai  Vegetarian Mumbo Jumbo toiminevat tästä oivina esimerkkeinä. Sittemmin yhtyeen keulamies Fat Mike on kylläkin liennytellyt tuon aikaisia sanomisiaan ja ryhtynyt ainakin jossain määrin vegetaristiksi.

Kallistuin tuolloin kuitenkin hyvin simppelin uskon ja vähäisen tiedon varassa vegetaristiksi. Ainakin se tuntui ärsyttävän kaikkia juntteja ympärilläni, mikä oli nuorelle punkkarille plussaa.

Propagandhi oli tuolloin yksi siisteimmistä bändeistä ja olen aina tykännyt eläimistä, siinä se.

Vaikka nuoruuden typeryyttäni ensipuraisulla luulin Propagandhin olevan vain halpa NOFX-kopio, niin pitkässä juoksussa bändi voitti tämän kisan tämän punkkarin sielusta, vaikka myös NOFX on seurannut mukana tähän päivään saakka. (Uusin pitkäsoitto ei enää ole jostain syystä uponnut meikäläiseen ja Fat Mikekin on kuulemma jossakin vieroituksessa, tsemppiä Mikelle! Propagandhinkin myöhemmät ovat vähän liian heviprogea meikäläiselle. Arvostan silti yhtyettä.)

En totta puhuen tiennyt mitään ruoantuotannosta ennen kuin aloin perehtymään aiheeseen muuta muutamia vuosia sitten, kun kumppanini alkoi opiskelemaan alaa ja minä opiskelin innokkaasti olan yli mukana. Samalla kun totesimme, ettei systeemiä voi ”muuttaa sisältä päin”,  aluksi uskonvarainen ideologiani konkretisoitui; siirryin pelkän tuntuman sijaan todelliseen, tietopohjaiseen analyysiin ruoantuotantomme nykytilasta ja lähihistoriasta.

On hyvin tavanomainen taktiikka yrittää leimata valtavirrasta poikkeavat ajatukset tai toimintatavat jollain tapaa ”äärimmäisiksi”, propagandaksi, tai pelkkään uskoon perustuvaksi. Kuitenkin yhteiskuntamme läpivalaisu ja mahdollisimman objektiivinen analyysi osoittavat yhteiskunnan auttamatta ideologiseksi ja monella tapaa äärimmäiseksi, kaikilla tasoilla. Näin ollen esimerkiksi ruokajärjestelmämme haastamisen äärimmäisyys syntyy siitä, että sen vallitseva vastakohta on äärimmäinen.

Ihmistoiminta on aina jossain määrin uskoon ja uskomuksiin pohjaavaa.  On esimerkiksi kaikkien arkisten moraalisäännöstemme valossa äärimmäistä tappaa eläimiä järjestelmällisesti hyvin nuorina, kuukausien, viikkojen, päivien iässä.

On varmasti kaikkien mielstä pohjimmiltaan väärin jalostaa eläimiä kituliaiksi tuotehirviöiksi.

Kaiken lisäksi eläin on huono tuote, aina tehottomampi ja resurssisyöpömpi tuottaa kuin ihmisille suoraan sopiva kasviravinto. Silti ihmisillä on vahva usko siihen, että joku evolutiivinen tosiasia oikeuttaa ruokajärjestelmämme toiminnan.

Elinikä riippuu siitä, mistä eläinlajista ja tuotannosta puhutaan, mutta pääsääntöisesti ihmisen, koiran tai kotikissan kohdalla niin lyhyttä elämää, minkä esimerkiksi älykkäät ja elämänsä alkumetreillä tapettavat possut tuotannossa saavat, ei pidettäisi kummoisenakaan elämänä.

Tämä juuri on yhteiskuntamme ideologinen valinta, suhtautua eri tavalla koiraan tai kissaan kuin sikaan. Tämä valinta tungetaan suoraan kurkuistamme alas pienestä pitäen.

On äärimmäistä propagandaa, että kehutun peruskoulusysteemimme piirissä on yhteiskunnan tuella markkinoitu vuosikymmeniä maitotuotteita varsinaisena superfoodina. Toisen lajin lapsilta riistetty ja eläinmassojen hengillä lunastettu eläinvauvojen ravintoliuos on jo vuosikymmeniä hukuttanut ravitsemusoppaat ja ruokaympyrät valkoisen tsunaminsa alle.

On pelkkään uskoon pohjaava ajatus, että tuotantoeläintä voisi jollain objektiivisella, johdonmukaisella moraalilla kohdella niin kuin sitä kohdellaan tuotannossa. Logiikka pettää: jos esimerkiksi eläimen keskivertoa ihmistä alempi ymmärryskyky olisi syy sen asemalle, voisimme kohdella lapsiamme tai vähintään muistisairaita ihmisvanhuksia samalla tavalla.

Jos eläimellinen käyttäytyminen on syynä, niin taas menisi läjäpäin ihmisiäkin teuraaksi, eläimellisen käyttäytymisensä johdosta.

Jopa tuotantoeläinlajien välillä on valtavia käyttäytymiseroja, vaikka tuotanto-olosuhteissa ei ehkä lajien, persoonien, yksilöiden ja laumojen välisiä eroja kykene näkemäänkään. Ei niitä toisaalta vain tieteellisesti tarkasteltuna näe ihmisen ja kehittyneiden nisäkkäiden välilläkään. Olemme pitkälle kehittyneitä psykofyysisisiä kokonaisuuksia siinä missä siat ja lampaatkin.

Perusteeksi jäljelle jää vain mielivaltaisesti määritelty laji, ja se ei ole mikään rationaalinen peruste (siinä missä ei ihonväri tai kansallisuuskaan ihmisten väliselle eriarvoisuudelle). Tiedän, tässä vaiheessa monella iskee se kollektiivinen uskontovaihde päälle: onhan pakko olla joku tieteellinen peruste kohdella eläintä toisin kuin ihmistä! Esitelkää se minulle, aivan vapaasti, kuulen mielelläni näkemyksenne asiasta.

Laji on ominaisuus, joka ei poista automaattisesti merkittävää samankaltaisuutta eri lajien välillä esimerkiksi kyvyssä kokea kärsimystä tai nautintoa. Evolutiivisesti tarkasteltuna olemme tuotantoeläinten kanssa enemmän samanlaisia kuin erilaisia, kun vertaamme vaikkapa johonkin hyttyseen.

Ei ole mikään argumentti sanoa, että vahingoittaminen ja tappaminen on oikein, koska vahingoitettava on toista lajia.

Kummallisesti kuitenkin vain valtavirrasta poikkeava ajattelu leimataan herkästi uskoon perustuvaksi, nimitellään vaikkapa vegaanisuuden kautta markkinavoimiin vaikuttamaan pyrkivää ”vege-uskikseksi”.

Kuitenkin logiikka ei voisi juuri mennä selkeämmäksi ja rationaalisemmaksi siitä, mitä tällainen vege-uskovainen saattaa edustaa jopa yksinkertaisimmillaan: Pidän eläimistä, en tahdo niitä tapettavan ravintoni tähden. Pidän ympäristöstä, en tahdo sitä pilattavan ravinnon tähden.

Kenties moraalin kanssa voi venkoilla epäjohdonmukaisesti, koska moraalimme on sosiaalinen konstruktio, eikä mikään laskukaava, mutta ekologian kannalta kansainvälisessä tiedeyhteisössä ei edes vaivauduta kiistelemään siitä itsestään selvyydestä, että kasvisruoka on ekologisempi vaihtoehto ja ekologisuus on meidän kaikkien elinehto. Kyllä ”keskustelu” käydään kansan syvin rivien keskuudessa ja puhtaan tietämättömän uskon varassa. No, ei se moraalikaan täysin mielivaltaista saisi olla, joku johdonmukaisuus on siihenkin löydyttävä. Tieteellistä pohjaa antroposentrismille eli ihmiskeskeisyydelle ei ole (Lähde: evoluutiobiologia ja logiikka).

Minulle vasta viime vuosina tekemäni, joidenkin mielestä ilmeisesti ”äärimmäiset” valinnat siirtyä täysipainoisesti tukemaan vain ei-eläinperäistä kuluttamista, näyttäytyy itelleni konkreettisten syy- ja seuraussuhteiden vakavasti ottamisena.

Ennen voivottelin voimattomuuttani, mutta todellisuudessa pelkäsin ottaa tai olin liian laiska ottamaan täyden vastuun itsestäni sekä valinnoistani. En tahtonut kohdata sitä itseään: todellisuutta.

Tässä todellisuudessa se, mitä kulutan, on hyvin suoraan kytköksissä siihen mitä tuotetaan,  tapetaan. Jokainen aiemmin juomani maitotilkka vaati taustalleen väistämättä eläinten verellä voidellun koneiston, joten olen tuottanut aiemmalla ideologisella toiminnallani vielä rutosti ruumiita. Ennen en jostain syystä jaksanut tähän asti ajatella, jättäydyin huvikseni puolitiehen norkoilemaan, enkä perehtynyt siihen mitä todella tapahtuu ja mitä itse siitä todella ajattelen.

On tieteellinen fakta, että käyttämämme ravinto on yksi suurimmista syistä ekologiamme uhanalaiseen tilaan, joka vaarantaa elämämme ja on tuhonnut jo lukemattomien lajien elämän tällä pallolla. Vielä selkeämpi syy- ja seurausketju sisältyy siihen, että ihan jokaisen kaupasta ostetun lihan, munan ja maitotuotteen lautaselleen saattamiseksi täytyy tietoisesti ja ideologisesti vähintään antaa jonkun muun tehdä puolestasi valinta, jonka perusteella on oikein tuottaa kärsimystä tunteville ja ymmärryksen omaaville olennoille, tappaa niitä läjäpäin. Minä en tahdo että tätä päätetään puolestani. En ole valmis luovuttamaan päätöksiäni ”Herran haltuun”, oletko sinä?


 

Loppukevennykseksi aloitan uuden post-blogiteksti-perinteen: ”Täysin asiaankuulumattomat sitaatit”.

Tämänkertainen on Andy Weirin loistavasta romaanista Yksin Marsissa, ja kirjan Marsiin jääneen päähenkilön Mark Wattneyn suusta. Bändin kanssa kiertänyt punkkari yhtyy tähän Jeesusteippiä ylistävään kommenttiin täysin:

”Kyllä, totta kai ilmastointiteippi pitää lähes-tyhjiössä. Ilmastointiteippi pitää missä tahansa. Ilmastointiteipissä on magiaa ja sitä kannattaisi palvoa.”


 

untitled-1.jpg

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s