Vihapiirakalla vihapuhetta vastaan

Varoitus: teksti sisältää tuotesijoittelua ja härskiä mainontaa.

vihisvegan

Tänään yllätyin positiivisesti. Työpaikkani lähikaupan hyllylle oli vihdoin ilmestynyt erästä – jokaisen rasvaisen sipsikaljavegaanin sydämen tukkeeksi parin kuukauden aikana uiskennellutta – hittituotetta.

Totta puhuen hyllypaikassa oli jäljellä tasan yksi runnellun näköinen kirkkaanvihreä paketti tuota rasvaisesti loistavaa länsimaisen sivistyksen merkkipaalua: vihistä, eli vihapiirakkaa.

Kyseessä on lihapiirakan täysin vegaaninen vastine, joka joitakin kuukausia sitten kauppoihin ilmestyttyään sai nälkäiset vegaanilaumat liikkeelle ja saastuttamaan rakasta tellustamme ajelemalla autolla ympäri maakuntia, koluten isompia ja paremmin varustettuja marketteja tämän kyseisen kasvisrasvapullan perässä. Koskaan muulloin ei ole veganismi ollut niin kestämätöntä hiilijalanjäljeltään, kuin näinä vihapiirakan taaperoviikkoina.

En ollut uskoa koko tuotetta todeksi, ennen kuin omin silmin näin ja lopulta maistoin.

Olin myyty.

Nykyään en juuri liiku missään ilman, että kangaskassissani on muutama rasvainen vihis välipalaksi. En tule kuolemaan nälkään ruuhkabussissa, eikä tarvitse kitkutella pelkillä banaaneilla ja pähkinöillä.

Ennen kuin löysin ensimmäisen vihikseni, kolusin muutaman viikon verran itsekin markettien lihapiirakkahyllyjä ja vaivasin kauppojen työntekijöitä kyselemällä tuosta syntisestä, myyttisestä herkusta.

Noiden viikkojen aikana ainoat vihjeet tämän herkun olemassaolosta löytyivät tyhjäksi pengottujen hyllyjen kohdalla komeilevista hintalapuista ja sipsikaljavegaaniryhmän postauksista. Monet edellä mainitun ryhmän jäsenet postailivat pitkään vain kuvia tyhjistä vihishyllypaikoista, todisteeksi siitä, että legenda vihiksen olemassaolosta on totta, eikä vain nälkäisten ja epätoivoisten viherpipertäjien märkää unta.

Minulla kesti vielä jonkin aikaa ennen kuin koitti oma eka kertani. Ennen kuin pääsin koettelemaan tuotetta omilla makunystyröilläni, oltiin sipsikaljavegaaniryhmässä ehditty jo tuunata mitä kummallisempia viritelmiä vihiksistä. Veikeimpiä näistä tuunauksista lienee esimerkiksi vegaaninen vihispizza, jonka täytteenä on vihiksiä. Monet myös höystävät ilmeisesti vihiksensä sipseillä. Kylläpä kasvissyönti on terveellistä ja tylsää, eikö?

Ensimmäinen lemmenhetkeni vihapiirakan kanssa sai epäilemään, että nyt on huijattu ja huolella: sehän maistuu aivan lihapiirakalta! Tai ainakin se maistui jo ensikokeilulla siltä, miltä lihapiirakka muistikuvissani maistui silloin joskus 1990-luvulla, kun kuuntelin kasettimankasta Nofx:ää ja söin pelkkää sinappia, ketsuppia ja lihapiirakkaa.

Tänään eräs lihaakin syövä työkaverini varmisti kulinaristisen analyysini: aivan lihapiirakalta vihis kyllä maistui hänenkin mielestään.

En oikein tiedä kumpia tässä on oikeastaan kusetettu enemmän: lihapiirakkaa syöviä vannoutuneita lihansyöjiä vai vihapiirakkaa mutustavia kasvissyöjiä. Koskaan ei ole ollut kuitenkaan näin mukavaa tulla huijatuksi.

Vihdoin minullekin löytyy syntisen hyvä välipalaroskaruoka kaupan hyllyllä, ilman että minun tarvitsee luopua eettisestä johdonmukaisuudestani. Rasvaisista herkuista ei missään tapauksessa ole vegetarismin ja vegaaniuden takia tarvinnut luopua aiemminkaan, mutta vihdoinkin kaupoissa alkaa näkymään ihan selvästi vegaanisia eineksiä, joita ei tarvitse valmistaa sitten mitenkään (jos ei halua).

Olen väitellyt parin vuoden vegaaniuteni aikana enemmän kuin tarpeeksi kyynisten ja laskelmoivien eläintuottajien sekä lihansyönnin puoltajien kanssa siitä, miksi ihmisten siirtyminen yhä enemmän kasvissyöntiin on tärkeää.

Olen hakannut päätäni seinään niin, että edes morfiini ei auttaisi siihen vitutukseen ja päänsärkyyn mitä hyödyttömän tuntuisista väittelyiden irvikuvista seuranneesta turhautumisesta on välillä jäänyt jäljelle.

Kohta mitään tällaista ei enää tarvitse tehdä, riittää kun vippaa vihiksen työkaverin kouraan niin sekin tajuaa, ettei mitään moraalista ristiriitaa herkuttelun ja eläinten olojen välillä olisi koskaan tarvinnut puidakaan; sen kun vetää vihistä napaan.

Olen vuosia lukenut ja kuunnellut noiden internetin foorumeiden sekä työpaikkojen taukohuoneiden kiihkeiden sekaani- eli sekasyöjäaktivistien nalkutusta, vittuilua sekä päättömän absurdeja syytöksiä fanaattisuudesta ja jopa kotimaisen ruoantuotannon alasajosta ja terrorisoimisesta, viherjihadismista.

Olen kokenut suoranaista solvaamista ja kärsinyt kasvissyöjiin kohdistuvasta vihapuheesta. Se millä nuo valopäät pelaavat, on silkkaa vihaa ja kyynisyyttä. Jopa henkilötietojani on urkittu ja yritetty mennä henkilökohtaisuuksiin, kun olen todennut pitäväni eläintuotantoa sadistisena ja irvokkaana, kaikin tavoin haitallisena teollisuutena, ja varsinkin jos olen erehtynyt epäilemään jossakin mainostetun ”eettisen lihan” olemassaoloa.

Aivan turhaan.

Maailma nimittäin saattaakin välillä toimia hyvin yksinkertaisesti niin, että herkuttelemalla kunnon roskaruokaa ja postaamalla nettiin kuvia pöydällä kaljapäkin vieressä komeilevasta, seitannakeilla ja sipseillä turvotetusta kasvispiirakasta, tungemme kaikkein tehokkaimmin retorisen vihapiirakan eläimiä rääkkäävien sikatilallisten kurkkuun.

Ei markkinataloudesta tykätä tarvitse (eikä kyllä kannatakaan), mutta toistaiseksi elämme vielä sellaisessa. Tässä todellisuudessa kysynnän sekä tarjonnan lait toimivat kuin painovoima: se mitä ostetaan, sitä tuotetaan. Markkinoinnilla erilaiset eturyhmät, kuten lihakauppiaat ja -tuottajat kyllä yrittävät tapella tätä ilmiötä vastaan, mutta vääjäämättä kysytyt asiat voittavat vähemmän kysytyt asiat.

Hauskinta koko kuviossa on se, että nyt kuukausien päästä hyllyt edelleen tyhjenevät vihiksistä yhtenään, vaikka kaupat ovat jo kenties hiffanneet, että tämähän on hittituote, ilmiö(!), ja lisänneet vihapiirakoiden määrää valikoimissaan. Vielä kun piirakoita myytäisiin isommissa paketeissa ja suhteessa hiukan halvemmalla, joka ikisessä kaupassa, niin suosio varmasti vain lisääntyisi. Seuraavaksi sitten vegaanisia pakastepizzoja ja valmishärkäpapuperunasoselaatikkoja sinne hyllyille. Siinä on hyvä markkinarako tällä hetkellä.

Eläintuotantoa tuetaan yhteiskuntamme toimesta ideologisesti ja taloudellisesti. Kotimaisten eläintuotteiden markkinointiin syydetään valtavia määriä rahaa. Suomi saa helvetti vieköön ”koulumaitotukea” lähes neljä miljoonaa euroa EU:lta:

Suomelle tärkeä historiallinen jakoperuste säilyi koulumaito-ohjelmassa. Käytännössä se tarkoittaa, että maat, joissa on perinteisesti juotu paljon maitoa, tuetaan enemmän kuin pelkkä koululaisten määrä oikeuttaisi.

Suomi kuuluu maihin, jotka saavat lisätukea historiallisen perusteen vuoksi”

Siis mitä ihmettä? Suomessa on totuttu lutkuttamaan epäterveelliset määrät maitoa, jonka mausta rehellisesti aika harva oikeastaan edes tykkää ja jonka riistämisestä pitävät vielä vähemmän lehmät ja vasikat.

Maidon (yli)tuotanto on todettu suorastaan ympäristölle haitalliseksi teollisuudeksi. Sekö on peruste valtavalle tuelle, että tuota lähes sperman väristä pahaa litkua on kiskottu kitusiin haitalliset määrät jo niin pitkään?
Juuri tällaisen jästipäisyyden takia on jotenkin kutkuttavaa seurata sitä, kun jostakin vegaanisesta roskaruokatuotteesta tulee kuluttajien kysynnän kautta ihan spontaanisti hittituote, täysin ilman minkäänlaista valtavaa markkinointikoneistoa tai ärsyttävää terveellisyyslässytystä mausteena.

Vihapiirakkaa ei paljon markkinoitu, se vain ilmestyi kaupan hyllyille. Aivan kuin se olisi niin kolea juttu, että ei välittäisi paskan vertaa siitä, että kotimaista maitoteollisuutta on tekohengitetty milloin Teemu Selänteen naamalla, milloin vääristellyillä ja keksityillä terveysvaikutuksilla, milloin valheellisella ”luonnollisuuden” korostamisella ja milloin ”historialliseen perusteeseen” pohjaavalla rahallisella EU-tuella.

Toki moraalifilosofiselle paasauksellekin aina paikkansa on. Saan yhtä lailla nautintoa siitä, kun jollain kyynisellä, Don Quijotemaisesti kasvissyöntiä vastaan sotivalla ja lihansyönnin oikeutuksestaan kiinni pitävällä puupäällä takertuu harmaa kinkunpala joulupöydässä kurkkuun, vaikka kuinka maidolla koettaisi huljutella, kun kuitenkin ennen pitkää muistuvat mieleen ne eläinoikeusjärjestön kuvaamat ja julkaisemat videot eläinten pahoinpitelystä ja tahraavat muuten oivallisen kinkkunautinnon.

Oli nautinnollista pilata tässä joulun alla täysin spontaanisti yhdessä kanssavegaanien yhteistyöllä erään valtavan porvaritavaratalon joulukysely siitä, tahtovatko ihmiset joulupöytäänsä kinkkua vai kalkkunaa. Ennen kyselyn äkkinäistä sulkeutumista suosituimpana kommenttina ehti noin puolen vuorokauden ajan komeilemaan lyhyt ja ytimekäs toteamus:

Ei kiitos kumpaakaan. Ei ruumiita meidän joulupöytään.”

Kommentti keräsi satoja tykkäyksiä lyhyen olemassaolonsa aikana.

Minua ei jäänyt tässä projektissa harmittamaan mikään muu, kuin että en ehtinyt ottamaan kuvakaappausta ennen ”keskustelun” katoamista.

Niin nihilistisen iloinen kuin aina olenkin moraalisten vihollisteni kärsimyksistä, niin jotakin äärimmäisen tyylikästä vihapiirakan vaivattomassa suosiossa silti on. Vihapiirakan erilaiset, mitä mielipuolisimmat tarjoiluehdotukset saavat hymyn huulille.

Jopa suoraan paketista repäistyn, kylmän vihapiirakan mussuttaminen (talven paikoilleen yllättämässä lähijunassa) lämmittää kummasti turmeltunutta mieltäni ja saa unohtamaan kaiken sen mielipahan, mitä vaivalla koostetut – helminä sikatilallisille heitetyt – eläinten ja ympäristön puolesta kirjoitetut argumentit, sekä niihin vastineeksi saatujen nettihölmöläisten tollomaisten vihakommenttien lukeminen joskus aiheuttavat.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Vihapiirakalla vihapuhetta vastaan

  1. JanneN sanoo:

    Vihiksestä on jopa tehty biisikin: http://anomaliamalmi.bandcamp.com/track/vihis

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s