Maahanmuuttohuutokilpailu vol. 2015

Aggressiivinen nettikirjoittelu lisääntyy eksponentiaalisesti. Vihaa lisää vihaa, väkivalta väkivaltaa. Kierre on silmukkana kurkkumme ympärillä.

Pakolaiset ja turvapaikanhakijat kuvataan ”hallitsemattomaksi vyöryksi” sekä raiskaajiksi, rikollisiksi ja/tai työttömiksi luusereiksi. Ilmiö on lisääntynyt myös minun nettituttavieni seinillä, vaikka pyrin nyt myös valikoimaan tuttaviani. En tarvitse yhtään enempää negatiivista ilmapiiriä ympärilleni.

Tuossa negatiivisessa ja pakolaisvastaisessa puheessa ei-suomalaiset – jotka pyrkivät syystä tai toisesta asettumaan maahan – eivät ole ihmisiä, he ovat tahroja.

Tätä ei voi enää kutsua keskusteluksi. Sitä leimaa liiaksi aggressiivisuus, väkivallan uhka ja todellisuuden vääristely. Sanominen on tekemistä, tietyn ihmisryhmän leimaaminen luo levottomuutta ja vaikeuttaa kotoutumista, osoittaa paikan toisten alapuolella, vie ihmisarvon jo etukäteen.

Maahanmuutto ei ole mielipidekysymys, vaan kyse on ihmisistä, jotka tarvitsevat turvallisen paikan asua ja rakentaa elämää, sellaista mitä ei ole mahdollista rakentaa syntymämaan oloissa, lapsiystävällisesti, turvallisesti.

On aivan samantekevää yhteiskunnallisena kysymyksenä, käyttääkö joku pieni murto-osa hyvinvoinnin järjestelmiä hyväksi. Kuitenkin se vaatisi turvapaikanhakijoilta niin uskomattoman paljon vaivaa ja syrjäytymistä sekä kytkeytymättömyyttä – eräänlaista henkistä kodittomuutta – että on vaikea uskoa niin typerään ja kyyniseen teoriaan. Kukaan terve ihminen ei matkaa kauas kotoaan, kylmään, pohjoiseen, tylsään, autioon, korkeiden vuokrien, korkeiden verojen ja työttömyyden sekä jatkuvien leikkausten maahan notkumaan talveksi kadulle, raiskailemaan ohikulkijoita toppahaalareissaan, valittamaan perusteetta ruoasta ja kapakoiden vähyydestä.

Koko ajatusrakennelma tätä pohjoista maata valloittavista uskonsotureista tai kansainvälisen huipputason sossupummeista on täysin sairaan logiikan tuotetta, aivan kuten salaliittoteoriat yleensäkin. Minne unohtui Occamin partaveitsi?  Tavallaan sitäkin uuninpankkopoika Saku Timonen yrittää teroittaa, kun ohjeistaa ihmisiä median lukemisessa ja tulkitsemisessa:

Menitkö uskomaan rasistiseen nettihuhuun? Näin tunnistat väärän tiedon.

Muistetaan kuitenkin, että hyvinvoinnin hyväksikäyttö on jossakin määrin hyvinvoinnin hinta, ja tulee sitä aina olemaan. Yhteiskunnan tehtävä on rakentaa hyvinvointinsa niin, että sen hyödyntämisestäkin todella seuraa lisää hyvinvointia, kyynisen ja lyhytkatseisen hyväksikäytön sijaan. Hyvinvointi ja kaikille avoimet yhteiskunnan turvaverkostot – jotka eivät ole muuten täysin avoimia, yksipuolisia ja ehdottomia myöskään hyväksikäyttäjälle – ovat silti pelkästään positiivinen asia.

Sota on negatiivinen asia. Levottomuus on negatiivinen asia. Väkivallan uhka on negatiivinen asia. Ihmisarvon menettäminen on negatiivinen asia. Tätä kautta myös pakolaisuus tai tarve muuttaa kauas hakemaan turvapaikkaa ovat negatiivisia ja vaikeita ilmiöitä.

Me voimme kuitenkin vaikuttaa siihen mitä tapahtuu prosessin toisessa päässä: täällä Suomessa. Emme voi lopettaa maailman konflikteja. Emme voi piiloutua maailmalta. Mutta voimme rakentaa edelleen positiivista ja hyvää yhteiskuntaa täällä Suomessa. Siihen ei ainoa saati paras keino ole leikkaaminen, vaikka edellä mainitun Occamin partaterän onkin syytä heilua aina kun asiasta keskustellaan.

Maahanmuuttoon ei ole pakko suhtautua pelkästään negatiivisesti, vaikka sen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kannalta onkin negatiivinen; lähinnä heidän oman elämänsä suhteen, ei niinkään meidän turvapaikkamaan synnyinkansalaisten hyvinvoinnin osalta.

Voin tiivistää kaikki maahanmuuttoon liittyvät negatiiviset ilmiöt yhteiskunnassamme yhteen lyhyeen uutisväläykseen:

”Pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla on tällä hetkellä vaikeaa yhteiskunnassamme.”

Tavallisen ihmisen ei oikeastaan tarvitsisi enempää tietääkään koko asiasta. Samalla tämä seikka on oikeastaan ainoa todellinen ja konkreettinen, paikannettavissa oleva asia johon todella voimme kaikki omalla arjen toiminnallamme vaikuttaa. Se on ainoa asia jonka syy- ja seuraussuhteet tavallinen rivikansalainen voi myös todella ymmärtää, yhteiskuntamme kulttuurin ja kaikille yhteisen peruskoulutuksen pohjalta.

Todellisuudessa maahanmuutto pitää sisällään niin valtavan määrän erilaisia kategorioita, ilmiöitä sekä ihmisyksilöitä, kulttuureita ja hyviä sekä huonoja asioita, että tuota ilmiöiden kimppua on mahdoton kuvailla yhdellä adjektiivilla, saati yksioikoisesti vastustaa tai puolustaa.

En ole kaiken asiantuntija minäkään, mutta tämän ymmärrän: ihmisiä ei voi runnoa hyvän ja pahan mustavalkoiselle akselille. Hyvää tarkoittava voi tehdä pahaa. Pahaa tarkoittava voi tehdä hyvää. Hädänalainenkin voi olla röyhkeä ja aggressiivinen, ja etuoikeutettu nöyrä ja oikeudenmukainen. Olennaista olisi vaikuttaa niihin asioihin, joiden kohdalla kykenee todella ymmärtämään mistä on kyse.

Tällä hetkellä netti ja työpaikkojen kahvipöydät ovat kuitenkin täynnä kaikkien alojen asiantuntijoita, joita tuntuu yhdistävän yksi hyvin monimutkaiseen aihepiiriin liittyvä erikoisala: maahanmuuttajien leimaaminen pahoiksi, huonoiksi tai jopa vaarallisiksi.

Pyssyt paukkuen ja kumit vinkuen nämä yksityisetsivät kaahailevat aihepiirin ympärillä. He ovat erikoistuneet paljastamaan maahanmuuttajien itsekkyydestä ja ahneudesta kumpuavan rikollisuuden, työttömyyden ja yleisen yhteiskuntamme huonouden käyttämällä Googlea, olematonta medialukutaitoaan, hämmästyttävää tilastotieteen väärinymmärryskykyään sekä silkkaa vanhaa kunnon apinan raivoa työkaluinaan.

Joku on astunut yhteisellä kengällämme paskaan, haistan vihan ja tyhmyyden lisääntyneen.

Suomesta (varsinkin kotimaisesta somesta) näyttää tosiaan tulleen internetin myötä eräänlainen ahdistavan umpimielinen kylä, jossa kaikista vähiten asian tiimoilta kouluttautuneet osallistuvat jokaisen hämmentävän kansainvälisen mysteerin ja väärinymmärretyn epäkohdan selvittämiseen, kunhan aihe on riittävän raflaava ja vihantunteita ruokkiva, viholliskuva tarpeeksi yleistetty ja epämääräinen, epäinhimillinen.

Sille kylälle löytyy jo valmiiksi nimikin kaikille tutusta suomalaisesta kulttuurista: Hölmölä.

Hölmölässä kaikki tuntuvat olevan esimerkiksi tilastotieteilijöitä ja kulttuurintutkijoita. Sen verran rajuja johtopäätöksiä tilastoista vedellään, kun kyse on maahanmuuttajista.

Hölmölässä rasismi rehottaa, koska yhteiskunnallinen analyysi joka johdetaan aina etnisen taustan kautta – esimerkiksi rikosuutisten kerääminen sillä perusteella että niissä on mainittu jonkun maahanmuuttotausta – on väistämättä rasistinen ja tuottaa väistämättä ennalta arvattavia tuloksia.

Lähdetään purkamaan tätä ilmiötä siitä, että erilaisten tilastojen tai median arvioinnissa kyse ei ole aivan yksinkertaisesta tieteestä.

Ensinnäkin täysin negatiiviset väitteet maahanmuuttajien työttömyydestä ja varsinkin sen motiiveista ovat useimmiten täyttä soopaa, eikä faktoja ole rasistisen näkökannan kannattelun yhteydessä edes yritetty tarkistaa mistään.

Otan vain pari esimerkkiä, koska tilastoväitteiden tai journalismin vääristymien korjaaminen on kohtuuton vaatimus tavalliselta kansalaiselta, joka aloitti yhteiskunnallisen bloggaamisen lähinnä sanataiteen palo rinnassaan, kirjalliset tavoitteet sydämessään.

Törmäsin useassa keskustelussa esimerkiksi homeen lailla aihepiirin keskustelun rakenteisiin pinttyneeseen väitteeseen, jonka mukaan maahanmuuttajat eivät tahdo tehdä töitä ja suurin osa ei päädy töihin.

Kuitenkin ”konkreettinen” – tilastot eivät ole koskaan konkretiaa vaan aina tulkinnanavaraisia ja jollakin rajaavalla periaatteella koottuja – työllisyystilanne tämän löytämäni selvityksen (linkin takana pdf-tiedosto) mukaan oli vuoden 2012 osalta seuraava:

”OECD:n käyttämän työvoimatutkimuksen lukujen mukaan Suomen ulkomailla syntyneen väestön työllisyysaste vuonna 2012 oli 63,8 prosenttia ja työttömyysaste 14,2 prosenttia. Vastaavat osuudet Suomessa syntyneelle väestölle vuonna 2012 olivat 69,6 ja 7,5 prosenttia. (OECD 2013.) ”

Ongelma näissä tilastoissa on esimerkiksi samassa tutkimuksessa todettu puute:

”Tässä tutkimuksen aineisto ei sisällä toisen sukupolven maahanmuuttajia. Näiden henkilöiden määrä työmarkkinoilla kasvaa tulevina vuosina. Tutkimukseen perustuvaa tietoa tästä ryhmästä tarvitaan lisää.”

Pitäkäämme mielessä, että en ole edes tilastotieteen, vaan kulttuurialan opiskelija. Todennäköisesti kiihkein rasistisia tulkintoja rikostilastoista tekevä ei ole myöskään alan asiantuntija. Siksi on kyseenalaista tehdä vankkoja, yhteiskuntaan ja sen piirissä toimiviin ihmisiin kohdistuvia päätelmiä tilastoista.

Tilastot ovat vain yhdenlainen, rajallinen työkalupakki. Tilastoja tulee todella osata käyttää, jotta niillä osaisi rikkomisen ja sotkemisen lisäksi korjata ja rakentaa.

Tilastoissa tuskin näkyvät toisen polven maahanmuuttajat, jotka kasvavat suomalaisen koulutusjärjestelmän lävitse ja suomi on kielenä heidän äidinkielensä. Heistä löytyy vähemmän tietoa, ymmärrettävistä syistä. Suomessa syntyneiden ihmisten työllistymisen kyttääminen erikseen geneettisen taustan perusteella kuulostaa – ainakin kansankynttilöiden känsäisiin käsiin luovutettuna – jälleen kerran jokseenkin epäeettiseltä lähtökohdalta.

Voimme siis unohtaa viimeistään toisen polven maahanmuuttajien kohdalla maahanmuuttaja-/syntipukkileimasimella pahoinpitelyn, koska jos toisen polven maahanmuuttajat eivät syystä tai toisesta työllisty, on epäonnistuttu suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden puolella, siinä missä kenen hyvänsä muunkin työttömäksi tai rikolliseksi päätyneen kansalaisen kohdalla. Muut väitteet sukeltavat yhä syvemmälle pelkkien rasististen ennakkoluulojen suohon.

Maahanmuuttajien työllisyystilastojen tulkinta niin, että kuvittelee maahanmuuttajien olevan työtä vieroksuvia laiskureita, on suorastaan epäinhimillisen epäreilu.

Minun nähdäkseni on melko huikea suoritus työllistyä vain noin kuuden prosenttiyksikön erotuksella verrattuna kantaväestöön, hankalilla taustoilla, vieraassa maassa ja kulttuurissa, kielitaidottoman maahanmuuttajan lähtökohdista. Tilanteen voisi siis nähdä tahtoessaan myös melko hyvin onnistuneena, vaikka työllistymistä tulee yhä lisätä sekä maahanmuuttajien, että Suomeen syntyneiden osalta.

Omassa työssäni kohtaan vasta kieltä ja kulttuuria opettelevia maahanmuuttajia, joiden lähtökohdilla jopa tietotekniikan käyttö ja koulujen kanssa asiointi voi olla hankalaa. Minun tehtäväni on ylläpitää ja tarjoa tietoa ja välineitä, sekä opastaa niiden käyttöä ja tulkintaa niin maahanmuuttajille, kuin muillekin apuani tarvitseville.

Olen nähnyt kuinka turhauttavan vaikeaa oikeiden työvälineiden löytäminen kielen ja kulttuurin oppimiseksi voi olla. Pahimmillaan netistä maahanmuuttajalle johtava linkki vie nettisivuille Turku.fi (näin todella kävi kun etsin eräästä lähteestä materiaalia maahanmuuttajaryhmien kouluttajalle). Kunnollista selkokirjallisuutta aihepiiristä on hyvin vähän.

Siksi minussa herää puhdas kiukku, kun joku vatipää suhtautuu noihin ponnisteluihin kevyesti ja väittää perättömästi, että maahanmuuttajat eivät tee työtä sopeutuakseen suomalaiseen kulttuuriin, kotoutuakseen ja työllistyäkseen. Väite on naurettava ja haitallinen.

Tietenkään kaikki maahanmuuttajat eivät tule hankalista taustoista tai ylipäätään samanlaisista taustoista, kyse on lukemattomista erilaisista yksilöistä ja tarinoista. Ymmärrämme kotimaassa eron kahdessa eri perheessä kasvaneen naapurinkin, jopa samassa perheessä kasvaneiden yksilöiden välillä, miksi emme näe sitä maahanmuuttajien taustoissa ja temperamenteissa, vaan he turhan usein pelkistyvät pelkkien siekailemattoman yksinkertaisesti tulkittujen kulttuuri- ja rotutaustojen tahdottomiksi edustajiksi, pelinappuloiksi, jonkinlaisiksi tuhohyönteisiksi?

Maahanmuuttajat tulevat lukemattomista erilaisista taustoista ja ovat yksilöitä. Siinä missä toinen työllistyisi samoilla tarjotuilla eväillä helposti, toinen pelkää lähtökohtaisesti sosiaalisia tilanteita, masentuu ja jää kotiin makaamaan, lamaantuneena; toinen taas päätyy rikoksen polulle, omaa jopa vihanhallintaongelmia joihin pitäisi saada apua.

Aivan samoin kohtaan työssäni jatkuvasti lähes kielitaidottomia tai ilmaisukyvyttömiä suomalaisia, joille tietotekniikka ja suomalaisessa arjessa selviäminen on myös haasteellista ja vierasta, mutta myös ahdistus pienistä asioista arkipäivää.

Siinä missä kotiin jäävän, masentuneen työttömän tai alkoholistiperheeseen syntyneen nuoren syyllistäminen koettaisiin yleisesti halveksuttavaksi lyödyn lyömiseksi suomalaisen kohdalla, näkyy maahanmuuttajien syyttäminen vaikeuksistaan olevan joillekin täysin hyväksyttävä toimintatapa.

Toinen yleinen tilastoväite koskee maahanmuuttajien rikollisuutta ja sen väitettyä suuruutta.

On itsestään selvää, että jos tutkitaan ja verrataan esimerkiksi selvästi erilaisia tulotasoja omaavista perheistä tulevien ihmisryhmien rikostilastoja, todennäköisesti vähätuloiset ja vähemmän koulutetut edustavat tilastoissa määrällisesti useammin rikoksentekijöinä kuin hyvätuloiset ja koulutetut.

Kyse on selvästi havaitusta ilmiöstä: yhteiskunnasta syrjäytyminen ja pienempi valta omaan elämään sekä huonommat vaikutusmahdollisuudet yhteiskuntaan johtavat herkemmin yksilön rikolliseen toimintaan.

Etenkin pakolaiset ja turvapaikanhakijat aloittavat taipaleensa yhteiskunnassamme aivan erityisestä pisteestä: pohjalta.

On siis selvää, että he ovat matkansa alussa rakenteellisesti automaattisesti herkemmin rikoksia tekevällä tasolla, tienristeyksessä, syrjäytymisvaarassa.

Kyse on siis yhteiskunnan rakenteellisesta ongelmasta ja vaihtoehtojen vähyydestä, ei niinkään yksilöiden pahuudesta tai hyvyydestä, eikä rikoksentekijän synnyinmaan kulttuurista. Etnisen taustan sotkeminen tähän on rasismia kaikkein puhtaimmillaan.

Rasistisen objektiivin läpi kuvattu yhteiskunta on vähän niin kuin nilkkojen tai kaulan kohdalta rajattu, epäonnistunut valokuva. Tarkastelun ulkopuolelle jätetään tahallaan jotakin olennaista. Tässä tapauksessa olennaista on, että maahanmuuttajat myös joutuvat rikosten uhriksi muita useammin.

Tietyt rikokset kohdistuvat tiettyihin ryhmiin myös maahanmuuttajien joukossa:

”Suomessa asuvat somalit usein rasistisen rikoksen uhreina.”

Tämä ei kuitenkaan kerro juuri mitään etnisestä taustasta, vaan paremminkin yhteiskuntaluokista ja syrjimisestä, joita meillä valitettavasti – ulkoisten merkkien ja statusten hämärtymisestä huolimatta – on olemassa myös Suomessa, siinä missä valtavia tuloerojakin.

Tämä kertoo ihmisyydestä ja molemminpuolisesta vastuusta: väkivaltaan vastataan väkivalloin, usein myös  heikompia ja sivullisia kohtaan. Kun rasistinen näkökulma ja väkivaltainen tai ihmisarvoa alenteva retoriikka hyväksytään liiaksi yleisellä tasolla, ollaan jo menty hyvin pitkälle, annettu ääriryhmien toiminnalle oikeutus, hiljainen hyväksyntä.

Rasisti myös sotkee tietämättömyyttään asiat iloisesti keskenään ja johtaa yksittäiset ilmiöt koskemaan ketä hyvänsä maahanmuuttajaa, heidän Suomeen syntynyttä jälkikasvuaan ja missä hyvänsä tilanteessa.

On jo lähtökohtaisesti väärin sotkea maahanmuuttajat yhdeksi nipuksi ja esimerkiksi raiskaaminen maahanmuuttoon liittyväksi ilmiöksi, kun perusteita eri lähtökohdista tulevien maahanmuuttajien liittämiselle keskenään yhteen tuon kamalan rikostyypin kautta ei ole olemassakaan.

Maahanmuutto voi olla kaikkia tuon kattotermin alle joutuvia ihmisiä yhdeltä kantilta yhdistävä asia, mutta se ei ole ideologia, geneettinen ominaisuus tai luonteenpiirre.

Sen sijaan yhteiskunnassamme lisääntynyt ja yhä lisääntyvä rasistinen tapa tarkastella ilmiötä on ideologia, se yhdistää meidät tällä hetkellä samantyyppisiin vaarallisiin yhteiskunnallisiin ajatusrakennelmiin sekä prosesseihin, joilla kautta historian on eristetty ihmisryhmiä, viety yhteiskunnan syntipukeilta ihmisarvo ja yksilöllisyys, päädytty leirittämisiin ja joukkohautaamisiin.

Ehkäpä hankalin ja kärkkäiten tulkittu ilmiö on tietyistä taustoista tulevien rikollisten edustus raiskaustilastoissa, siis silloin kun – ylipäätään alustavasti tarkasteltuja – tilastoja tulkitaan tietystä näkökulmasta kaikille avoimessa mediassa.

Tämä on kaikkein ongelmaisin kohta koko maahanmuuttokeskustelun irvikuvassa.

On ahdistavaa, kuinka purematta mediassa on nielty tilastoista tehdyt tulkintojen tulkinnat, jotka ovat jo sellaisenaan melko kaukana mistään koskemattomasta todellisuudesta, kun tilastojen rakentamisen työkaluina on käytetty epämääräisiä ja alati eläviä ja liikkuvia merkitsijöitä, kuten etnistä taustaa tai kulttuuritaustaa. Mediassa puhutaan jo paljolti maahanmuuttajien ”yliedustuksesta”, aivan kuin näin monimutkainen asia olisi yksinkertaistettavissa näin karkeasti.

Se ei ole. Ihmiset eivät ole tilastoja, numeroita.

Jori Eskolin on avannut hyvin tilastojen ja suhdelukujen problematiikkaa omassa esityksessään, joten en perehdy tässä tilastoihin sen enempää, koska en ole tilastotieteen asiantuntija. Suurin osa meistä muiden alojen ihmisistä ei ole.

Suomen kuvalehden jutussa käsitellään myös raiskaustilastoja, hyvin suppeasti, mutta silti niiden tulkintaan liittyviä ongelmia on tuotu esiin:

”Tilanteesta saadaan kuitenkin toisenlainen, kun epäiltyjen ikä, sosiaalinen asema ja tulotaso vakioidaan. Maahanmuuttajaväestössä nuorten miesten suhteellinen osuus on suurempi kuin kantaväestössä ja maahanmuuttajien keskimääräinen tulotaso on heikompi kuin kantaväestöllä. Tällaisilla tekijöillä on yleisesti suuri vaikutus rikollisuuden määrään.”

”On myös huomattava, että maahanmuuttajaryhmien välillä on suuria eroja. Se, että maahanmuuttajien keskimääräinen rikollisuusepäilyjen määrä on kantaväestöä korkeampi, johtuu pääasiassa muutamien ryhmien huomattavan korkeasta rikollisuustasosta.”

Syrjäytymistä yhteiskunnassamme pitää purkaa ja hoitaa, yli keinotekoisten etnisten rajojen. ”Rajojen sulkeminen” ei ole mahdollista, koska rajat ovat sopimuksenvaraista symboliikkaa, vaikka sopimuksilla onkin konkreettisia seurauksia. Monisuuntaisten sopimusten purkaminen ei estä konflikteja sekä niistä seuraavaa pakolaisuutta ja turvapaikanhakemista, mutta pystyy kyllä katkaisemaan välimme muihin yhteiskuntiin ja sulkemaan meidät omaan kylmään ja pimeään vankilaamme, jossa ryhmiä on alettu kategorisoimaan, ihmisarvoa kyseenalaistamaan.

Tilanne on pelottava. Eräs ystäväni vertasi tämän hetkisen yhteiskunnallisen keskustelun piirteitä Natsi-Saksan vastaaviin (muistutan ennen syytöstä korttien heiluttelusta, että kyse on vakavista asioista ja osoitettavista yhtäläisyyksistä, ei korttipelistä). Yhtäläisyydet, tulkinnat ja tiettyjen ihmisryhmien leimaaminen pelkästään haitallisiksi ovat pelottavan samankaltaisia, jopa sananmuotoja myöten. Voisin opinnoissani omaksumani kirjallisuusanalyysin keinoin osoittaa ja merkitä nämä tietyiksi sananmuodoiksi sekä argumenteiksi ja nykytarinoiksi naamioituneet ja kiteytyneet samankaltaisuudet esiin lähes jokaisesta keskustelusta, joissa maahanmuuttajista puhutaan yhtenä ilmiönä.

En kuitenkaan tee sitä ainakaan tässä, koska tahdon luottaa vielä edes hiukan kansalaisten medialukutaitoon, kunhan saisimme kaikki ymmärtämään, että ”maahanmuuttokriittinen” näkökulma ei ole historiallisesti uusi, tieteellisesti pätevä, saati objektiivinen tai todellisuuteen pohjaava tarkastelutapa. Se on puhtaan negatiivinen ja haitallinen perspektiivi.

Tyydyn toteamaan, että nämä aggressiiviset ja rasistiset näkökannat pelottavat ja karkottavat useita keskustelijoita. Asiantuntijat ovat haluttomia kommentoimaan esimerkiksi maahanmuuttajien raiskaustilastoja. Rasisti kääntää asian mielessään epärealistisen yhteiskunta- ja ihmiskuvansa johdosta salaliitoksi: ”Hyysääjät ja monikulttuurisuuden kannattajat eivät tahdo puuttua maahanmuuton ongelmiin.”

Todennäköisempi syy haluttomuuteen kommentoida ovat raiskaus- ja väkivaltauhkaukset ja yhä kiihtyvät väkivaltateot, joita rasistit maahanmuuttokiihkossaan ovat toteuttaneet viime vuosina, viime kuukausina, tässä ajassa.

Maahanmuuttajienkin joukossa marginaaliselle ryhmälle epäedullinen tilastotulkinta purkautuu liian helposti huolestuneiden kansalaisten henkisen ruoansulatusjärjestelmän kautta kaikkiin maahanmuuttajia – tai heitä auttavia tahoja – edes etäisesti muistuttaviin ihmisiin kohdistuvana väkivaltaisena ja vihamielisenä paskamyrskynä, jo kauan ennen kuin tilastoja on ehditty tulkita useammista valistuneista näkökulmista.

Moni tavallinen kansalainen ymmärtämättömyydessään tukee tätä kehitystä syventämällä sensaatiomedian lietsomaa negatiivista ja yksipuolista kuvaa maahanmuuttajista, jakamalla jokaisen negatiivisen uutisen, jonka sensaatiomedia sylkee syövereistään. Jouduin poistamaan näin toimivan tuttavan Facebook-kavereistani. Yritin keskustella aiheesta, tarjota toisenlaista näkökulmaa, huonoin tuloksin. Sain kuulla olevani ”suvakki” (mitä tuo ikinä tarkoittaakaan) ja kieltäväni omalla näkökulmallani toisen mielipiteen.

Lopuksi muistutin, että pohjimmiltaan se mitä epäreilun pelkistettyä näkökulmaa ihminen jostain hänelle pohjimmiltaan yhdentekevästä ihmisryhmästä jakaa, ei kerro niinkään kohteena olevasta ihmisryhmästä, vaan jakajasta itsestään. Minkälaista kuvaa sinä haluat itsestäsi jakaa?

Aggressiivinen monimutkaisten ilmiöiden pelkistäminen ja syntipukkien etsiminen keinotekoisesti yhdeksi massaksi profiloiduista ihmisryhmistä on anteeksiantamaton virhe yhteiskunnallisessa keskustelussa. Siinä rakennellaan olemattomia aasinsiltoja sellaisten asioiden ja ihmisryhmien välille, joilla ei ole keskenään mitään tekemistä. Sillä lietsotaan pelkkää vihaa ja unohdetaan heikot ja apua tarvitsevat.

Tälläkin hetkellä netissä jaetaan ”kohteiden” kuvia, urkitaan henkilötietoja ja lietsotaan väkivallantekoja ”suvakkeja”, vasemmistolaisia ja muita rasistisen näkökulman tähtäimessä näkyviä ihmisiä kohtaan. Viime vuosina ihmisiä on rasitisin motiivein puukotettu kirjastossa, hakattu omalla kotiovella, hyökätty kimppuun mielenilmauksissa ja opetettu lapsille ”pakolaispehmolelujen” pahoinpitelyä.

Rasismi on hyvin konkreettinen ilmiö. Minä olen vaarassa, sinä olet vaarassa, todennäköisesti vähintään joku läheisesi on vaarassa. Tähän riittää se, että välittää jostain muun kuin suomalaisen taustan omaavasta ihmisestä, hänen ehdottomista ja kaikille kuuluvista, kansainvälisistä, rajat ylittävistä ihmisoikeuksistaan, ja ilmaisee sen ääneen.

Siihen riittää se, että näkee ihmiset ilmiöiden takana.

Päätän tämän huolestuttavan, pitkän ja vakavan tilannekatsaukseni tähän. Toivoisin, että minun ei tarvitsisi palata enää tähän aihepiiriin, mutta se lienee utopistinen ajatus tänä aikana.

Voi olla että joudun jättämään aihepiirin osaltani joka tapauksessa. Minut on kenties lannistettu, en tahtoisi vaarantaa itseäni ja lähipiiriäni yhtään enempää, väsyttää itseäni, miettiä milloin joku on teräaseen kanssa minun kotiovellani.

Toivoisin, että voisimme keskittyä hyvinvoinnin rakentamiseen ja ylläpitoon täällä Suomessa, keskittyä asioihin joihin voimme vaikuttaa ja joiden osalta ymmärrämme toimintamme seuraukset syvällisesti, näemme muutakin kuin tilastoja ja viholliskuvia, näkisimme mahdollisuuksia, ihmisiä, oikeutta ja oikeudenmukaisuutta.

Minulla on unelma hyvinvoinnista ja se koskee muitakin kuin syntymäoikeutenaan täydellisiä suomalaisia ihmisiä.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s