”Mihinkäs helvetin ralliin sitä ollaan menossa?”

Seurattuani median kautta Jyväskylän viimeviikonloppuisia tapahtumia, palasi mieleeni aasinsiltaa pitkin kohtaus Kummeli-stories -elokuvasta, mistä otsikkoon lainattu sitaatti on peräisin.

Jyväskylän ralliviikonlopun tapahtumien perusteella olisi kaikesta päätellen ollut tarpeen kysellä etukäteen tarkemmin muiltakin kuin rallikansalta, millä asioilla kaupungin keskustaan oikein oltiin matkalla. Olisi se ollut selvää etukäteenkin, kun ainakin tavallisen kadunmiehen lyhtypylväiden tarroista tuntema Suomen Vastarintaliike oli ilmoittanut saapuvansa rähinöimään paikalle.

Mielessäni muotoutui osuva englanninkielisen lööppijutun mahdollinen otsikointi Jyväskylän viikonlopun edesottamuksille:

”Neste oil rally* 2015 turned into a racist rally in Jyväskylä”

tai iskevämmin:

A rally* turned into a fascist one in Jyväskylä”

*Englanninkieltä tuntemattomille mainittakoon, että ”rally” tarkoittaa englannin kielessä myös mielenosoitusta.

Kun ensimmäiset tiedot uusnatsien riehumisesta Jyväskylän keskustassa saavuttivat korvani, lähes välitön reaktio – heti tapahtuman uhrien kohtalosta huolestumisen perään – oli eräänlainen helpotus: vihdoin ne näyttävät todelliset kasvonsa.

Sitten seurasi pieni masennuksen hetki, kun oivalsin, että taashan ne näyttävät todelliset kasvonsa. Eivät ne kasvot ole missään piilossa olleetkaan. Naamion alta paljastuu sen muotti, vähän kopiotaan selkeämpänä vain, vaikka moni hiljainen hyväksyjä tahtookin meikata ne ilkeät kasvot aina joksikin muuksi kuin mitä ne ovat.

Kun puhun niistä, tarkoitan tietysti uusnatseja, laajemmin määriteltynä fasismin kannattajia.

Tajuaako rivikansalainen mitään viime vuosina kehkeytyneistä poliittisista syy- ja seurausketjuista? Tajuaako tavallinen Virtanen vieläkään, kuinka yhä laajemmalti yhteiskuntamme rakenteisiin kondensoituva vihan retoriikka kiteytyy aina lopulta fyysiseksi väkivallan uhkan tulvaksi, jolla hukutetaan oikeastaan kaikki se, mitä olemme oppineet mieltämään edes etäisesti demokraattisen yhteiskunnan perustaksi.

Ihmettelin Jyväskylän alueella torstaina 30.7.2015 liikkuessani, että kuinka ihmeessä netti- ja tekstaripalstojen vakivalittajat eivät tunnu tuohtuvan ollenkaan siitä, että häiritsevät ja ympäristölle monella tapaa haitalliset rallikisat sulkevat kadut ja valtavan harjun Jyväskylässä koko viikonlopuksi, mutta suomalaisilla kyllä monesti riittää energiaa tukottaa nettiuutisten kommenttiketjut ja ilmaislehtien tekstaripalstat valituksella, kun joku esimerkiksi yksityisautoilua vastustava porukka valtaa yhden kadunpätkän samaisessa kaupungissa.

Sitten ralliviikonloppu huipentuikin vakavampaan ilmiöön joka vei huomion vakavampiin asioihin, eli uusnatsien tuhoisaan öykkäröintiin. Natsien suoran väkivallan ollessa kyseessä ollaan kuitenkin tekstaripalstoillakin suorastaan kummallisen hiljaa.

Monet eurooppalaiset ystäväni ovat ihmetelleet suomalaista mentaliteettia, jossa ilmiselvä rasistinen öyhötys ja kansanryhmää vastaan kiihottaminen yhä uudelleen tulkitaan kukkahattutätimäisen lempeästi ”monikulttuurisuuskritiikiksi”. Sitä koristellaan ja painellaan milloin milläkin villaisella hyssyttelypeitteellä. Uusnatsismi ei koskaan ole rehellisesti uusnatsismia, se on muka aina jotakin muuta.

Kyse ei kuitenkaan ole vain nykysuomalaisesta ilmiöstä, sillä muuallakin Euroopassa natsit ovat saaneet jalansijaa myös politiikassa. Esimerkiksi Ruotsissa uusnatsit ovat kutsuneet itsensä poliittiselle kentälle ruotsidemokraattien nimeä kantaen, osittaisella, mutta yhtä kaikki olemassaolevalla kansan tuella.

Ainakin Suomessa näyttää selkeästi fasisminvastainen ääripää pitkälti puuttuvan tai olevan hyvin pientä, kaikki kun varovat loukkaamasta tuota politiikkaan mukaan hyväksyttyä rasistista junttisiipeä, jotta fasistinen retoriikka saisi lentää ja paskoa kaikkien hyvien periaatteiden päälle.

Ikään kuin Suomessa ei tunnettaisi fasismia ollenkaan. Puhumme välillä rasismista, mutta se on vain yksi fasismin ilmentymä ja oire. Fasismi on jotakin kokonaisvaltaisempaa. Se on uskoa voimalla hallitsemiseen, rankaisuun, tukahduttamiseen, erilaisuuden vihaamiseen, rajoittamiseen, eristämiseen sekä väkivallan hyväksymiseen ratkaisuna monisyisiin ongelmiin.

Viime viikonloppuna Jyväskylässä siis järjestettiin natsien riehumistapahtuman lisäksi kansainvälinen rallitapahtuma. Sen sivussa myös uusnatsien toilailu on takuulla saanut kansainvälistä huomiota. Nyt tavallista suomalaista pitäisi hävettää. Toivon todella, että poliittisen tilanteemme vakavuus ymmärrettäisiin pikkuhiljaa täälläkin, missä se kaiken aikaa vaikuttaa, eikä vain sivustakatsojien joukossa.

Oletan että jupakkaa seuraavat – tätä pohjoista junttikansaa vanhemmat sekä kokeneemmat – fasismiin omakohtaisesti tutustuneet yleisöt eivät enää tee tuota perisuomalaista ja keinotekoista erottelua fasistisen retoriikan* sekä fasistien toiminnan välille. Ensin mainittu nimittäin on vahvasti kytköksissä jälkimmäiseen; itse asiassa nämä kaksi ilmiötä ovat täysin erottamaton parivaljakko. Käytetty kieli luo ihan konkreettista – välillä kivuliasta ja vammauttavaakin – fyysistä todellisuutta. Toistan itseäni tasaisin väliajoin tässä blogissani yhden perusasian kohdalla: Sanominen on tekemistä!

*Olen kuitenkin jo ottanut kantaa aiemmassa blogitekstissäni ”maahanmuuttokriittisen” tai ”monikulttuurisuuskriittisen” retoriikan järjettömyydestä, joten en keskity tässä tekstissä liikaa siihen, vaan retoriikan järjettömyyden sijaan sen konkreettisen inhottaviin seurauksiin. Voit lukea kyseisen tekstini täältä.

Joko nyt ne rumat ja ilkeät kasvot maahanmuuttokriittiseksi tai perussuomalaiseksi kutsutun, retorisesti kömpelön, kirveellä veistetyn naamion takaa kävisivät tutuksi myös kaikille niille, jotka ovat kuvitelleet kaikenmaailman Soinien ja Immosten vouhotuksessa kyseen olevan jostakin muusta kuin rotupuhtaasti rasistisesta ja fasistisesta ideologiasta, jolla yllytetään tyhmiä, syrjäytyneitä nuoria miehiä purkamaan turhautumistaan ja aggressioitaan rasistisin perustein? Ainakin toivon niin. Ei ole kyse mistään monikulttuurisuuskriittisestä dialogista, vaan fasismista.

On vaikea uskoa, että kukaan täyspäinen olisi niin hyväuskoinen, että ei olisi tunnistanut todellisia motiiveja jo aikoja sitten. Mutta siitä seuraava johtopäätös on liiankin kyyninen: elänkö todella uusnatseja ja heidän edustamaansa fasismia ideologisella tasolla kannattavien massojen keskellä? Näinkö suomalaisuus ja isänmaallisuus todella määrittyvät?

No niin, nyt toivon että minun osoitetaan selkeästi ja johdonmukaisesti olevan väärässä yhdistäessäni perussuomalaiset sekä heidän kannattajansa fasismiin. Kunpa näin todella tehtäisiin, ilman kiertelyä ja kaartelua.

Huolestuttavaa on myös se, että virkavalta suhtautui uusnatsien mielenilmaukseen lähtökohtaisesti suopeasti, sillä ”Poliisi vahvisti, että mielenilmauksesta tehtiin asianmukainen ennakkoilmoitus. Poliisin mukaan tilaisuuden tarkoituksena oli Suomen Vastarintaliikkeen toiminnasta tiedottaminen.”

Uusnatsien toiminnasta tiedottaminen tuskin on kovin hyvä peruste tapahtuman sallimiselle, sillä tiedämmehän kaikki, että tuo ”tiedottaminen” harvoin tapahtuu sanallisen argumentaation tasolla. Uusnatsien toiminta on luonteeltaan jotakin sellaista, mistä tiedottaminen on yleensä tiettyjä kansanryhmiä (maahanmuuttajia ja ihmisoikeusaktivisteja) vastaan kiihottamista. Se ei ole vain sitä, vaan se on myös kaikkia muitakin fasismista poikkeavia näkemyksiä edustavia tahoja uhkaavaa pelottelua. Natsien ”tiedotustilaisuuksissa” puhuvat yleensä sanojen sijaan nyrkit tai vielä useammin kättä pidemmät astalot. Uhrit hakataan raukkamaisesti joukkovoiman turvin.

Suojelupoliisin viestintäpäällikkö Jyri Rantala puolusteli Helsingin sanomissa uusnatsien järjestäytymisen sallimista seuraavin sanankääntein:

Suomessa on kokoontumisvapaus, ja on mielenosoittajista kiinni, miten he käyttäytyvät. Toinen ääripää on diktatuuri, jossa mielenilmaukset kielletään.”

Olivatko vuoden 2014 vappumarssin tapahtumat sitten tuota toista ääripäätä, diktatuuria, koska tuolloin ei selvästi ollut kyse siitä miten mielenosoittajat käyttäytyivät? Muistammehan kaikki kuinka poliisi suhtautui lähtökohtaisesti 2014 vappuna Helsingissä marssineiden, rauhanomaisesti järjestäytyneiden marssijoiden osallistumiseen uhkana ja lippukeppeihin lähtökohtaisesti astaloina:

Poliisit myös takavarikoivat ja tuhosivat vasemmistonuoriin kuuluneiden marssijoiden lippukeppejä. Poliisi lupaa, että tuhottu omaisuus korvataan ja yhdeltä henkilöltä pois otettu järjestyksenvalvojakortti palautetaan.

Poliisi otti kiinni torstain marssilta yhteensä kymmenkunta henkilöä. Heistä suurin osa oli ennakkoon turvallisuusuhkana pidettyjä anarkisteja.

Anarkistit otettiin kiinni ennen marssia Rautatientorilta ja vasemmistonuoret vasta marssin jälkeen Hakaniemessä. Kiinniotot kestivät poliisin mukaan kolmisen tuntia.”

Mitä johtopäätöksiä näistä politiikassamme laajalti hyväksytyistä fasistisen retoriikan ilmentymistä sekä kotimaisen virkavallan linjauksista ja niiden mukaisesta toiminnasta tulisi vetää?

Minä en osaa tulkita tätä mitenkään muuten, kuin että anarkistiksi tai vasemmistonuoreksi ilmoittautuva – tai jopa kuka tahansa vappumarssille osallistuva ja rauhanomaisesti käyttäytyvä – yksilö on Suomen poliisin sekä kotimaan äänestävän enemmistön silmissä ”ennakkoon turvallisuusuhkana pidetty”, kun taas fasistista ideologiaansa aktiivisesti, väkivaltaisesti ja fyysisesti levittävät uusnatsit ovat sen sijaan lähtökohtaisesti kunnollisia Suomen kansalaisia, joilla on oikeus levittää ideologiaansa ja esitellä toimintatapojaan vastaantulijoihin.

En todellakaan kaipaa Venäjän mallia Suomeen. En siis myöskään kaipaa uusnatsien vastavoimaksi väkivaltaisia antifasistisia katupartioita. Järkevä yhteisö ei vastaa väkivaltaan väkivalloin. Väkivalta lisää väkivaltaa. Se pitää tuomita, se pitää kitkeä, kaikilta tasoilta ja perusteluista huolimatta.

Kaipaan sitä, että tunnistamme selkeästi haitallisen, rasistisen agendan kaikenlaisten maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskriittisten vouhotusten takaa. Se ei ole ollenkaan vaikeaa. Sen tunnistaa esimerkiksi siitä, että sen puitteissa syytetään jotakin tiettyä – keinotekoisin sekä epämääräisin perustein määriteltyä – vähemmistökansanryhmää ihan kaikista yhteiskunnassamme ilmenevistä ongelmista. Se ei ole mitään dialogia tai kritiikkiä. Se on vihan lietsontaa.

Kun olemme tunnistaneet rasistisen (eli fasistisen) retoriikan, voimme hylätä sen kaikilta foorumeilta, missä yhteiskunnallista keskustelua käydään. Kun pääsemme eroon tuosta väkivaltaisuuksiin johtavasta hourailusta, voimme tunnistaa väkivalta- ja rikollisjärjestöt jo lähtökohtaisesti rikollisjärjestöiksi, eikä virkavallan tarvitse hyväksyen suojella väkivaltaporukoiden kokoontumisenvapautta.

Toistaiseksi me tavalliset keskivertokansalaiset olemme kuitenkin lainsuojattomia.

Miltä meitä oikeastaan tulisi sitten suojella? Sen tiedän, että meitä ei tarvitse suojella vasemmistonuorten tai puoluepolitiikkaan sitoutumattomien ituhippien lippukepeiltä vappumarssilla.

Meitä ei tarvitse suojata antifasistien ja pasifistien ”äärimmäiseltä” retoriikalta, joka vastustaa väkivaltaa sekä fasismia sen kaikissa muodoissaan.

Yleensä väkivallan ja väkivaltajärjestelmien hyväksyminen poliittisessa puheessa taas on melko selvä merkki sen hyväksymisestä myös fyysisenä toimintamuotona. Fasismi perustuu väkivaltaan ja sen hyväksymiseen osana yhteiskuntarakennetta; väkivalta on fasismin olennaisin työväline.

Sen sijaan meitä tavallisia ihmisiä yhteiskunnan rakenteiden tulisi suojella syrjäytymiseltä, väkivallalta ja väkivaltakoneistolta; niiden uhkilta ja retorisilta sekä yhteiskunnallisilta perusteilta.

Tähän mennessä olen kuitenkin nähnyt, kuinka virkavalta ja politiikka suojelee väkivaltajärjestöjä, mutta kaltoinkohtelee ja pahoinpitelee niitä selkeästi vastustavia tahoja oudoin perustein.

Näin ollen en ikäväkseni osaa ajatella muuta, kuin että itsepuolustus- ja kamppailuharrastukset ovat toistaiseksi erinomaisen käytännöllinen hyötyliikuntamuoto meille kaikille, jotka emme suostu allekirjoittamaan fasistisia ohjelmajulistuksia, joita perussuomalaisen politiikan varjolla laaditaan ja toteutetaan jälleen yhä useammin myös käytännössä kadulla.

Koska on vaikea luottaa virkavaltaan, tahtoisin voida luottaa edes keskivertoon kanssaihmiseen. Siihen, että kieltäytyisimme – edes varmuuden vuoksi – sankoin joukoin kannattamasta fasistien retoriikkaa yhtä lailla kuin tuomitsemme tietysti sen väkivaltaiset seuraukset. Ei tämä ole niin vaikea valinta. On helppoa ja helpottavaa valita loogisesti paras vaihtoehto: en kannata väkivaltaa, en kannata väkivallan ja syrjimisen retoriikkaa, en kannata rasismia enkä fasismia. Piste.

On aika unohtaa maahanmuuttajien ja muiden päähänpotkittujen syyttäminen oman yhteiskuntamme ongelmista, on aika purkaa syrjäytymistä tukevat sosiaaliset rakenteet, on aika tuomita väkivalta ja yksinkertaistavat, syntipukkeja vähemmistöistä etsivät retoriset ratkaisumallit.

Työttömyys on olemassaoleva ongelma. Väestöstämme kymmenen prosenttia on työttömiä, mutta vain muutama prosentti maahanmuuttajia. Miksi emme purkaisi energiaamme – maahanmuuttajien ja muiden yhteiskunnassamme herkästi syrjäytyvien syyllistämisen sijaan – siihen, että kaikille saataisiin mielekästä ja tuottavaa tekemistä arkeensa? Ehkäpä mielekkäissä töissä purettu nuoren miehen aggressiivinen energia ei tällöin purkautuisi ralliviikonloppuna toisten pahoinpitelyyn, vaan sen sijaan johonkin rakentavaan.

Ehkäpä lähteminen Isis-järjestön riveihin tuonne jonnekin tuntuisi syrjäytyvästä nuoresta maahanmuuttajamiehestä pohjimmiltaan huonommalta vaihtoehdolta, kuin mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan sen tasaveroisena jäsenenä ja ansaita toimeentulonsa jossakin mielekkäässä ja kiinnostavassa tehtävässä, osana tätä hyvinvoivaksikin kehuttua yhteiskuntaa.

Olemme kaikki syyllisiä siihen, että Suomen Vastarinnaksi itseään kutsuva aggressiivisten ihmisten joukkio uskoo ilmeisesti koko kansan enemmistön tukevan heitä heidän toiminnassaan. Enemmistö suomalaisista on joko ollut liian hiljaa tai sitten väärintulkinnut tukemansa poliittiset liikkeet ja tullut viestineeksi jotakin muuta kuin oli tarkoitus.

En usko ihmisten olevan pahoja, korkeintaan tietämättömiä. Silti hyväksyessämme laajalti fasistisen retoriikan, hyväksymme kaikessa hiljaisuudessa myös sen järjestelmällisen väkivaltaiset, konkreettiset seuraamukset, joista saimme maistiaisen Jyväskylän rasistiralliviikonlopun tapahtumissa.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s