Kadonneen älykkyyden metsästäjät ja intergalaktisen tuomion temppeli

Fyysikko Stephen Hawkingia pidetään kenties yhtenä nykymaailman älykkäimmistä ihmisistä. Hän on viime vuosina varoitellut ihmiskuntaa milloin mistäkin. Uhkaavina ilmiöinä Hawking pitää ainakin ihmiset lopulta orjuuttavan tekoälyn kehitystä sekä yhteyden ottamista ulkoavaruuden mahdollisesti vihamielisiin sivilisaatioihin.

Vaikka Stephen Hawkingin huippuälykkään mielen askartelemat uhkakuvat kuittaisi liiallisen tiedon ja pähkäilyn ruuhkauttamien ihmisaivojen ylikuumenemisena, informaation ketjukolarina ja siitä seuranneena paranoiana, ei ajatus ole oikeastaan aivan tuore ja se on myös syytä ottaa vakavasti.

Pidemmälle tulkittuna ajatuksen ydinsanoma ei kuitenkaan oikeastaan kerro mitään kuviteltujen ulkoavaruuden olentojen luonteesta, vaan paljon enemmän maapallon tällä hetkellä hallitsevasta lajista, meistä itsestämme, ihmisestä.

Eräänä hiljaisena päivänä selailin laiskasti työtoverini pöydälle jättämää kirjaa. Se oli Risto Isomäen (2013) kirjoittama CETI revisited – Should we send radio messages to faraway galaxies? Teoksessa esitettiin idolini Arthur C. Clarken – jo vuonna 1957 julkaistussa Deep Range -nimisessä novellissa esittämä – ajatus, jonka mukaan meidän ulkoavaruuden korkeampitasoiselta sivilisaatiolta saamamme (vai ansaitsemamme?) kohtelu riippuu pitkälti siitä, kuinka olemme kohdelleet maapallon muita asukkeja.

Tässä valossa Stephen Hawkingin, David Brinin, Arthur C. Clarken sekä muutamien muiden tiedemiesten varoittelut alkavat tuntua ihan aiheelliselta. Ulkoavaruudesta tuttavuutta tekemään matkaava sivilisaatio yllättäisi meidät housut nilkoissa raiskaamasta, tappamasta ja herkuttelemasta muiden tuntevien sekä ajattelevien olentojen kustannuksella?

Ehkäpä se liennyttäisi ulkoavaruuden vieraiden oikeutettua raivoa, että tuhoamme myös oman elinympäristömme ja yhteiskuntamme kohtelee monin paikoin jopa omaa lajiamme kaltoin, varmistaen näin harvalukuisten parempiosaisten yltäkylläisyyden? En kuitenkaan pistäisi henkeäni pantiksi tämän veikkauksen puolesta.

Toisaalta hämmästelen aina fysiikan sekä avaruustutkimuksen saralla ansioituneiden tiedemiesten päättelyketjua, jonka mukaan todella kehittynyt sivilisaatio tarkoittaisi myös todella pitkälle biologisesti kehittyneitä yksilöitä.  Vaikka ihmislajin kohdalla aivojen kehitys onkin tapahtunut verrattain nopeiden harppausten myötä, niin minä en asettaisi uskoani sellaiselle oletukselle, että sivilisaation ja teknologian sekä viestinnän kehittyessä nimenomaan sitä hyödyntävän eliölajin älykkyys kehittyisi ja lajin yksittäiset edustajat loistaisivat näin ollen huikealla älykkyydellään, sosiaalisuudellaan ja moraalisella ylemmyydellään. Voitte katsoa minkälaiset sosiaaliset ja empaattiset kyvyt kehittyvät ihmisyksilölle, kun hän lihaa ja verta olevan sosiaalisen seuran sijaan viettää aikaansa lähinnä tietokoneiden parissa tai korkeintaan niiden välityksellä kommunikoiden.

En ole mikään evoluution asiantuntija ja siksi evoluution teoriaa on syytä olla käyttämättä yhteiskunnallisia seurauksia omaavien väitteiden tukena. Yksinkertaistan seuraavassa kappaleessa kuitenkin hieman ihmisevoluution historiaa tämän blogitekstin tarpeisiin, ihan vain ajatusleikkinä.

Karkeasti ottaen ihmisen aivojen kehitysharppaukset ovat usein sijoittuneet esimerkiksi käsien kehittymiseen, uusien työkalujen käyttöönottoon ja näitä tapahtumia seuranneisiin enemmän tai vähemmän mittaviin ajanjaksoihin. Kenties jotakin tekemistä oli myös sillä, kun ihminen tajusi puusta tarpeeksi monta kertaa pudottuaan lopulta ponkaista pystyyn kahdelle jalalle, jotta näkisi mitä mörköjä pensaan takana väijyy ja mihin päin kannattaa pinkaista karkuun. Ehkäpä ympäristönsä tarkasteleminen pystyasennosta johti aivojen kehityksen suunnanmuutokseen. Kielen käyttöönotto ja aktiivinen käyttö kehittää aivojamme takuulla nyt ja vielä jatkossakin.

Nykyihmiset eivät silti yksilöinä ole kummoisiakaan supersankareita ilman sosiaalisen kulttuurimme ja yhteisömme (laumamme) tarjoamaa tehokasta kasvatusta, tiedonvälitystä sekä opetusta. Olemme jo nyt osin teknologian orjia. Ihmisaivojen potentiaali ei aktualisoidu, ellei ympärillä oleva ihmisyhteisö kouluta yksilöä käyttämään tuota tärkeää työkaluaan ja mahdollista sivistyneeseen yhteiskuntaan syntyneen asianmukaista kehitystä sekä asioiden oivaltamista jollakin muulla tavalla. Välillä kehitys tuntuu jäävän pahasti paikalleen esimerkiksi ympäröivän tunkkaisen pienyhteisön puristuksessa, tai epäreilusti jaettujen geneettisten tai taloudellisten korttien johdosta.

Ihmisraasujen toilailun päivittäinen tarkasteleminen esimerkiksi uutisten välityksellä tai kadulla kävellessä pistää miettimään, että ei ympäröivä kulttuuri ja järjestelmällinen opetuskaan kaikkiin ihmisaivoihin taida mitenkään väistämättä upota.

Me ideoimme työtovereideni kanssa edellä mainitusta Isomäen kirjasta kasvaneen kahvipöytäkeskustelun yhteydessä uudenlaisen teorian ulkoavaruuden sivilisaation edustajista. Hyvin pitkälle kehittämänsä teknologian avustuksella maapalloa valloittamaan saapuukin etäisesti kaltaisemme, laiska idioottirotu.

Ensitapaamiseen liittyvien juhlallisuuksien ja asiallisen (lue: paskanjäykän) pokkuroinnin jälkeen ulkoavaruuden vieraat tekisivät äkkiä maapallosta lomakohteen, jonne aivonsa pellolle juopotellut, pilalle kulutetulla kotiplaneetallaan paskaduunia vuodet läpeensä lusiva, uusavuton ekstraterrestriaali keskiluokka matkustaisi ”rentoutumaan”, bailaamaan, juopottelemaan, kuseksimaan, oksentelemaan sekä hyväksikäyttämään maapallon huono-osaisia; hyväosaisempien lompakoita paisuttaen.

Me paikalliset maan asukit kiroilisimme näitä tyhjiön takaa aluksillaan saapuvia paskapäitä kuin Tallinnan kanta-asukit meren takaa risteileviä suomalaisia viinaturisteja. Jotkut meistä käyttäisivät tilaisuutta hyväkseen ja ansaitsisivat kyseenalaisen leipänsä ryöväämällä ulkoavaruuden pahaa-aavistamattomia eläkeläisiä.

Kenties heidän aivonsa olisivat teknologian kanssa vietetyn ikuisuuden myötä kehittyneet ymmärtämään paremmin koneita kuin muita tuntevia biologisia, psykofyysisiä olentoja. Näin ollen saisimme jatkaa eläinten ja luonnonvarojen törkeää hyväksikäyttöä entiseen malliin. Nyt kysyntä possuleikkeleille ja karitsanlihalle vain kasvaisi ja lihakauppias hieroisi tyytyväisenä ihrasta rasvaisia, ahnaita käsiään. Myös ulkoavaruudesta tuotaisiin läjäpäin muilla elinkelpoisilla planeetoilla alistettujen eliölajien lihaa, paikallista sianihoa koirien jäystettäväksi ja erilaisten otusten eritteitä tänne maisteltavaksi.

Toisaalta emme varmaankaan edes tunnistaisi vieraan sivilisaation älykkyyden ruumiillistumaa sellaiseksi, vaikka sellaisen joskus kohtaisimmekin.

Ehkäpä ulkoavaruuden olennot eivät erottaisi ihmisen mokellusta katujen äänistä, radiopuhelimien kohinasta tai saapuvista kaukojunista.

Emmehän mekään näy ihmislajina tunnistavan muiden eläinten älykkyyttä kovin hyvin. Todennäköisesti vieraan sivilisaation tapa kommunikoida olisi meille pelkkää sirkkojen siritystä, valaiden laulua, delfiinien viserrystä ja oravien kujerrusta. Meillähän on jo useita meille vieraita älykkyyksiä häkeissä, betonialtaissa ja karsinoissa; huviksemme alistettuna ja riistettynä.

Esimerkiksi delfiinit ovat tieteen valossa ehdottomasti älykkäitä olentoja. Silti niitä pidetään vankina ja sirkuseläiminä ihan kotoisasti meillä Suomessakin, ainakin yhdessä kotimaisen sivistyksen kehdoista: Tampereella.

Siat ovat tutkitusti älykkäitä. Silti yhteiskuntamme sallii kaikessa hiljaisuudessa niiden jalostamisen, tuottamisen, huono kohtelun ja noin 4,5 kuukauden ikäisenä tappamisen, herkuiksi ruokapöytiin.

Edellä mainittu ajatusleikki avaruuden muukalaisista on meille tärkeä yhteiskunnallinen peili. Onko meillä ihmislajina puhtaat jauhot pussissa? Vastaus lienee selvä: ei todellakaan ole! Olemme oppineet ulkoistamaan kaikenlaiset toteuttamamme hirveydet erilaisille väkivaltakoneistoille ja markkinatalouden ohjailemille rakenteille. ”Poissa silmistä, poissa mielestä”. Kunhan pidetään länsimaiden ihmismassat tyytyväisenä ja vatsat kylläisinä.

Jos ulkoavaruuden asukkien oikeudentaju olisi kasvanut samaa kyytiä heidän teknologisen kehityksensä myötä, silloin olisimme todella kusessa, kun intergalaktiset oikeudenjakajat saapuisivat aluksineen maapallolle. Voi olla että heidän järkytyksensä ei johtaisi pelkkään valokuvaamiseen eläintiloillamme ja -tarhoissamme sekä muissa luomissamme vankiloissa, vaan saisimme maistaa tappavaa lasersädettä, maailmankaikkeuden tähden.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s