Monoa monokulttuurille

Olen painiskellut Pro gradu -tutkielmani aihepiirin parissa jo pitkään. Yhtenä jatkuvasti silmille ruskean lailla roiskahtelevana ilmiönä verkkokeskusteluissa on maahanmuuttokriittinen näkökulma. Tuntuu kuin loputon kärpäsparvi surisisi tuon aihepiirin ympärillä ja keskusteluja analysoidessa ne surisijat tunkevat henkiseen henkitorveeni. Keskustelu on hyvin harhaista ja sekavaa. Käsitteet epämääräisiä ja usein loogisen päättelyn kannalta hyödyttömiä. Ne sotkevat ja tunkevat älyn valtatielle aiheuttamaan verisiä ketjukolareita syy- ja seuraussuhteiden kanssa.

Maahanmuuttokriittinen ajatusmalli perustuu olettamukseen, jonka mukaan merkittävimmät yhteiskunnalliset ongelmamme johtuvat siitä, että rajojen yli virtaa suomalaisista poikkeavia ihmisiä ja vaikutteita, kantaen polttomerkin lailla haitallisia kulttuureita mukanaan. 2010-luvulle saavuttuamme geneettisiin eroavuuksiin perustuva, suoran rasistinen näkökulma on korvautunut pinnallisesti salonkikelpoisemmalla separatismilla. Nyt puhutaan monikulttuurisuuskritiikistä. Kritisoidaan siis erilaisia kulttuureita ja erityisesti monikulttuurisuutta.

Jotenkin tunsin pysähtyväni ja oivaltavani taas jotakin unohtunutta, kun luin tämän jo vähän vanhemman uutisen:

Kymmeniä kidutettuja turvapaikanhakijoita käännytetään Suomesta”

Varmasti meiltä kaikilta – perussuomalaisen maahanmuuttokriittisen propagandan ristitulessa – unohtunut näkökulma nosti päätään, kun muistin taas mikä maahanmuuttokriittisessä ajattelussa konkreettisesti eniten mättää. Siitä näkökulmasta kantasuomalaisen lasi on kaiken aikaa puolityhjä ja kaikki mitä tarjotaan valuu jonnekin muualle, vaikka totuus on se, että suurimmalla osalla muusta maailmasta se lasi on typötyhjä tai ehjää lasia – toimivia hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita – ei ole olemassakaan, kun meillä on kyllä mistä ottaa ja antaa saavikaupalla täällä lintukodossa!

Miten näissä keskusteluissa – joissa viitataan pyöröoviin joista elintasopakolaiset rynnivät tähän maahan – jatkuvasti unohdetaan se toinen puoli: ne ihmiset jotka eivät tänne pääse, vaikka elävät helvetissä.

Kerronpa muuten teille mikä on se kaikkein haitallisin ja vaarallisin kulttuuri mistä niitä pakolaisia sikiää Suomeenkin: sota. Siinä teille todella monikulttuurinen ilmiö! Sodassa yhdistyy kaikenlainen kurjuuden kulttuuri ruskeankirjavaksi, sinappiseen ripulisuihkuun heijastuvaksi sateenkaareksi, jonka päästä ei löydä kultaa, vaan hautuumaan multaa. Sodan keskeltä maahantuodaan traumoja ja ahdistuneisuutta.

Usein myös länsimaiden markkinataloudelliset lonkerot ovat vahvasti takertuneina yhteiskuntiin, joiden toiminnassa on mittavia ongelmia. Ongelmia käytetään hyväksi. Länsimaat siis usein raiskaavat noita kulttuureita takaapäin ilman kumia ja ihmettelevät sitten muka viattomina perästäpäin, että mitäs nämä märkivät paiseet täällä yhteiskunnan alapäässä oikein ovat? Kuin turhankin jurriselta thaikkumatkalta kotiin krapulassa palaava varakas, keski-ikäinen seksituristi-äijä.

En ole mikään maahanmuuton asiantuntija, mutta opintoni kulttuurintutkimuksen alalla ovat loppusuoralla, joten kai minä jotakin tiedän kulttuurien dynamiikasta. Tämän lisäksi olen työskennellyt pitkään instituutiossa, jonka arvoihin kuuluu yhtenä osa-alueena monikulttuurisuus.

Mietitäänpä vähän vielä sitä monikulttuurisuutta. Minun on nimittäin vaikea keskustella asioista jos käytetyt käsitteet ovat epäselviä tai harhaanjohtavia. Monikulttuurisuus on juuri sellainen konstruktio. Tämän linkin takana on yksi monikulttuurisuuden kannattajien määrittely-yritys, joka ei kovin hyvin tyydytä minun tiedontarvettani, mutta olenpahan yrittänyt ymmärtää:

Mitä on monikulttuurisuus?”

Käsite on hämärä. Monikulttuurisuudella tarkoitetaan ilmeisesti erilaisten kulttuurien hyväksymistä – ikään kuin todellisuuden kanssa voisi millään muulla tavalla menetelläkään – sekoittumista, integroitumista toisiinsa ja/tai rinnakkaiseloa.

Työssäni se tarkoittaa sitä, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti etnisestä, poliittisesta tai taloudellisesta taustastaan riippumatta. En siis työssäni lähtökohtaisesti(!) käännytä myöskään uusnatsin tai muun roiston näköistä ihmistä, mikäli hän palvelujani kaipaa.

Useinkaan etenkään kriittisessä mielessä monikulttuurisuuskäsitettä vilautellessa ei sen kummemmin selvennetä, mitä sillä milloinkin tarkoitetaan. Ei siis ole itsestään selvää vastustaako monikulttuurisuuskriitikko jotakin osaa jostakin kulttuurista vai onko hän ylipäätään kulttuureja vastaan. Vaatiiko monikulttuurisuuskriitikko kulttuurien lakkauttamista? Tahtooko hän että kulttuurit elävät erikseen tai että muut kulttuurit poistuvat ja koko maailma sulaa yhdeksi kulttuuriksi? Mistä on siis pohjimmiltaan kyse?!

Yhtä hyvin monikulttuurisuuskriitikko voisi kertoa vastustavansa kaikkea muuta paitsi sellaista kulttuuria, jonka vaikutuksen alaisena kaikki pyyhkivät takalistonsa pehmennetyllä valkaistulla paperilla ja ovat arkisin kahdeksasta neljään töissä Alepan kassalla.

Monikulttuurisuuskritiikki ei siis tarkoita mitään, se ei rajaa keskustelua, se ei selvennä lähtökohtia eikä osoita meille järkeviä syy- ja seuraussuhteiden ketjuja. Heitetään koko typerä harhakuva jo roskiin ja keksitään jotakin fiksumpaa ja hyödyllisempää!

Myös maahanmuutto on aivan liian värikäs, kattonsa alle liian moninaisia ilmiöitä sulkeva käsite sellaisenaan argumentaatiossa käytettäväksi. Kun puhumme maahanmuutosta, emme näe metsää puilta, koska se metsä on valtava viidakko, jossa on kaikenlaista vipeltäjää. Ne vipeltäjät eivät aina edes liity toisiinsa mitenkään ja välillä taas yhteydet ovat kovin monimutkaisia kerralla analysoitavaksi.

Ryhtyisitkö liikennekriitikoksi kun liikenteessä – oli se sitten lento-, auto-, tai junaliikennettä – tapahtuu onnettomuuksia? Syyttäisikö liikennekriitikko julkisen liikenteen matkustajaa lennolla tapahtuvasta terroristi-iskusta; toimivathan sekä junamatkustajat että lentokoneessa matkustavat liikenteen piirissä?

Minulle on siis kulttuurista ja maahanmuutosta puhuttaessa selvää ainoastaan käsitteiden epämääräisyys, muuttuvuus, tulkinnanvaraisuus ja elävyys. Me tulkitsemme ja muutamme aktiivisesti sekä passiivisesti kulttuuria kaiken aikaa, me luomme, kulutamme ja tuunaamme sitä. Niin toimivat maahanmuuttajatkin. Minulle kaikki on monikulttuurista, koska mikään kulttuuri ei synny ja elä tyhjiössä. Minun maailmani on kansainvälinen, jopa intergalaktinen. Se ei ole minun valintani, vaan se on sitä väistämättä.

Minun loogiset rillini menevät heti huuruun, kun joku perustelee – tai persuttelee – jollekin ihmisryhmälle vihamielistä ja tiettyä kansanryhmää vastaan kohdistuvaa kritiikkiä monikulttuurisuuden tai maahanmuuton kritiikin nimissä. Minut jäävätään jo alkumetreillä ulos keskustelusta, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan olla minulle koulutuksestani johtuen juuri ominta aluetta, kotikenttää.

En tahdo sekoittaa käsitteitä entisestään, vaan osoittaa, että kulttuureihin teoreettisesti perehtyneelle ihmiselle ajatus homogeenisestä ja muuttumattomasta monokulttuurista on käsittämätön, ja että keskustelu on sotkeutunut kengännauhoihinsa siinä vaiheessa, kun käsitteitä kuten monikulttuurisuuskritiikki ryhdytään kaivamaan sanallisesta työkalupakista. Se on tyhjää puhetta.

Mieti sitä kun seuraavan kerran suutut miettiessäsi maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta. Ehkä joidenkin yksilöiden kohdalla väkivaltaisiin raivonpurkauksiin johtava turhautuminen ei johdukaan ärsyttävistä ja ahneista maahanmuuttajista tai monikulttuurisuudesta, vaan siitä että yritetään haukata liian suuri pala pohdittaessa kerralla liian mittavia ja epämääräisiä käsitteitä ja pyrittäessä sovittamaan niitä yhteiskunnalliseen todellisuuteen sellaisenaan. Kuin rakentaisi kerrostaloa pudottamalla sekalaiset materiaalit helikopterista maahan, ruuvit, lankut, betonit ja ikkunaruudut.

Maahanmuuton kritisoiminen sekä monikulttuurisuus-käsitteen lanseeraaminen yhteiskunnalliseen keskusteluun ovat yhtä käytännöllisiä ilmiöitä kuin mykkäpornoelokuva sokealle.

Elämme yhteisessä maailmassa. Kukaan ei pääse maailmaa pakoon. Maahanmuuttajat ovat uhreja kuten me kaikki. Lapsena valintojen ja kompromissien tekeminen vielä ahdisti, mutta kasvaessaan on jossakin vaiheessa hyväksyttävä, että monimutkaisessa ja yhteisessä maailmassa sataa välillä räntää. Maahanmuuton ja kulttuurien moninaisuuden poistaminen olisi sama kuin poistaisi veden, ettei koskaan kastuisi.

Maahanmuuttokriitikon mukaan ongelmat poistuisivat ”vierasperäisten” rikoksentekijöiden lähettämisellä muualle, mikä taas juontaa juurensa ajatukseen siitä, että ongelmat voi poistaa, kunhan äiti sulkee telkkarin ja peittelee nukkumaan; siihen että aidot uhkat ovat aina jostakin kaukaa kotoisin, toisesta todellisuudesta. Roistot ovat roistoja, jotka tunnistaa kielestä, häijystä naamasta, kallonmuodosta tai ihonväristä. Sellainen ajattelutapa on kuin Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjoista, joissa neekerit ovat aina taikauskoisia ja ryssät kelmejä.

Oireita voi joskus kenties vangita, eristää tai poistaa, mutta sairauden syyt eivät sillä vielä ratkea.

Tosielämän ongelmat ovat monisyisempiä eivätkä yksilölähtöisiä. Niiden kohtu sijaitsee yhteiskunnan rakenteissa. Ratkaisuna yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen, rikollisuuteen ja syrjäytymiseen on toiminut parhaiten juuri kunnon punavihermädättäminen*, suvaitsevaisuus, osallistaminen, tasa-arvo, kaikille avoin koulutus ja ongelmien pitkäjänteinen ratkominen kestäviä malleja luomalla; eivät lapsellinen pyssyjenpaukuttelu, pahoinpiteleminen, hirttäminen, maanpakoon lähettäminen, rajojen sulkeminen, nationalismi ynnä muut toimintaelokuvien keinovalikoimaan verrattavat yksinkertaistavat menetelmät. Tästä on kansainvälisiin hyvinvoinnin mittareihin perustuvaa näyttöä yllin kyllin, toisin kuin omaan itseensä käpertyvien, kaikkea vierasta pelkäävien takapajuisten nationalististen yhteiskuntien kuvitellusta menestyksestä.

* En voi ryövätä kunniaa näin hienosta termistä, vaan punavihermädättäjä on nimenomaan maahanmuuttokriitikoiksi itseään tituleeraavien sanakirjasta kotoisin.

P.S. Loin uuden pelin kirjoituksiani piristämään. Upotan jokaiseen tekstiini tästä lähin jonkin suomalaisen punkbändin nimen. Bongaa sellainen tästäkin tekstistä!

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Monoa monokulttuurille

  1. Punkbändinnimipelin paljastukset:

    Mutta koska tapani mukaan olen laiska, olen jo unohtanut olinko upottanut tähä muita nimiä kuin: Uhreja Kuten Me Kaikki,

    En ehkä ainakaan tietoisesti. Ohimennen tuli mieleen, että tekstissä mainittu ”Vipeltäjät” olisi aika kova bändinnimi.

  2. Paluuviite: ”Mihinkäs helvetin ralliin sitä ollaan menossa?” | Kaamosta Ja Anarkiaa

    • Tässä tekstissä en siis enää selvitä miksi tuo retoriikka on niin sekavaa ja mitäänsanomatonta, vaan sen mitkä ovat tuon retoriikan konkreettiset seuraukset. 🙂

Vastaa käyttäjälle jussinevalainen2013 Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s