Kioskikulttuurin aivosulatusuuni

En suostu panemaan tähän linkkiä lehtijuttuun, jota aion tässä blogitekstissä kommentoida. Linkittäminen saattaisi tietää lisää klikkauksia erään inhoamani roskalehden sivustolle. Tunnen oloni jo tarpeeksi likaiseksi siitä, että itse menin pöyristyneenä tai suorastaan pöyrilöityneenä painamaan tuota linkkiä, joka osoittautui olevan suora oikotie helvettiin; kahvin- ja pullantuoksuiseen hornaan.

Teidän on vain uskottava kertomaani tai miteltävä tiedonhakutaitojanne jonkin hakukoneen parissa.

Olen lähes melkein varovaisesti hyytävän varma, etten ole vain uneksinut koko houreista kauhukuvaa, vaikka niin toivoisinkin meidän kaikkien haavoittuvaisten ja tuomittujen sielujen tähden. Koin kauhunhetkeni eilen, joten ehkä todellisuus on nyrjähtänyt viime yön aikana taas joten kuten järjellisille urille. Toivottavasti.

Linkin takana oli nimittäin video, jossa jämsäläiset kansalaiset jonottivat aamuyön pikkutunneilta asti Suomen suurimman kioskiketjun – sen joka on raivokkaasti jyrännyt kaikki persoonallisemmat pikkukioskit aikaa sitten alleen ja tuonut oman tympeän leimansa joka kulmalle – jämsäläiseen toimipisteeseen, koska siellä tarjoiltaisiin kuulemma ilmaista kahvia ja pullaa aamulla.

Eikä siinä vielä kaikki, videolla ihmiset lauloivat yön pimeydessä väsyneillä äänillään kuorossa: ”Saakooo täällääää kahviaaaa ja pullaaaaa!?”

Koska selvästikään kyse ei ollut varsinaisesta huono-osaisten leipäjonosta, olisi uutisenkuvatuksen voinut aivan yhtä hyvin uutisoida vaikkapa näin: ”Zombiet rynnivät kioskille. Ihmisaivojen sijaan himoitsivat kahvia ja pullaa.” Niin, ovatko elävät kuolleetkin tyhmentyneet entisestään, kun yön selkään lähdetään hortoilemaan harmaan aivosolukon käyttämisen tai aterioimisen sijaan pelkän nisun ja kamalan kioskisumpin perässä?

Hitto, nyt täytyy nousta vähän ylös ja kävellä ympäri huonetta, hengitellä. Vetäähän tämä nyt sanattomaksi, nihilismi kasvaa humisten ja kaikki toivo paremmasta tulevaisuudesta on ilmiselvästi mennyttä. Huumeet kaikessa lohduttomuudessaan vielä jotenkin ymmärtäisin, ja ilmaisen viinan, tottahan toki! Mutta että pullaa ja kahvia tarttis saada? Näillä mennään!

Onneksi minun blogissani saan kirjoilla: siis mitä vittua nyt taas?!?

Tiedättekö mikä minua todella korpeaa? Se, että tämä ei edes ole mitenkään ennenkuulumatonta. Helvetti, kohtaan tällaista joka ikinen päivä. Hetki sitten luin tuttavani statuspäivityksestä hänen kauhukseen todistamastaan tilanteesta raitiovaunussa, missä kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä jakoivat tuntemuksiaan Vain elämää -sarjasta ja ihastelivat Toni Virtasen lyriikoiden nerokkuutta. Että mitä!? Jos tämä on lopputulos, niin suomalaiset voisivat kyllä ehdottomasti pysyä mieluummin stereotyyppisesti kansaluonteensa rajaamalla alueella, eli siinä repun viereisellä bussinpenkillä, turpa visusti tukossa.

No niin, olen jo hiukan rauhoittunut. Pieni avautuminen helpottaa joskus. Mietin kaikkea hyvää mitä ihminen on saanut aikaan, ihmisaivojen erityislaatuisuutta, Rosetta-luotainta, taidetta, John Steinbeckiä, runoutta, Nomeansno-bändiä, rakkautta, omaa rakastani, lemmikkieläimiä, kissanpentuja.

Mutta silti joudun aina toteamaan ihmiselon tympeyden ja turhuuden arjessani: työpaikalla, julkisissa kulkuvälineissä, ostoskeskuksissa. Ei ole mitään vapaata tahtoa ja jos onkin niin se loppuu tasan siihen pisteeseen kun jollekin tulee roskaruoan himo tai automarketissa alennusmyynnit.

Poliittisessa keskustelussa oikeistolaiset vetoavat usein omaan esikouluversioonsa evoluutiosta – eli siihen että paremmin sopeutuva yksilö menestyy oli sitten kyse ilkosillaan metsästämisestä tai kilpailusta markkinoilla– ja esimerkiksi keskustelussa tuotantoeläinten pahoinvoinnista kuulee monesti ihmisen olevan jotenkin vapaampi, hienompi, tuntevampi ja järjellisempi olento kuin vaikkapa possu tai lehmä. Paskat ole! Näkyy jonottavan tuntitolkulla kioskille pahaa kahvia juomaan. Ilmaista rahaa jos tarjottaisiin niin kävelisi varmaan vapaaehtoisesti teuraaksi, käymättä tainnutuspisteellä ensin, suoraan lihamyllyyn. Splurrskruntssshäääghkruntsssh! Sinne meni.

Mikä siinä jonottamisessa viehättää? Ei tämä ole ainoa tapaus kun Suomessa on jonotettu. Ihan lähiaikoina jonotettiin yhteenkin roskaruokaravintolaan ja vaikka minkälaista tyhjänpäiväistä peräkanaa seisoskelua on saatu todistaa vuosien varrella. Muistan lukeneeni raportin jonkun ison elektroniikkaliikkeen alennuspäivistä, missä myytiin satasella kannettavia tietokoneita. Ihmiset liiskaantuivat liikkeen lasiovia vasten ennen avaamista, rynnivät, tuuppivat, löivät ja purivat, päästäkseen ostamaan itselleen jonkinlaisen perverssin unelman siitä, että nyt on säästetty ihan selvää rahaa. Raportin kirjoittaja keilattiin kumoon ja läppäri riistettiin kädestä. Vartijat eivät voineet mitään, niin kuin eivät voi mitään millekään koskaan milloinkaan muutoinkaan.

Pysyisitte kahvinjonottajat kotonanne, lukisitte vaikka kirjan sillä ajalla joka vapautuisi jos ette seisoisi kioskijonossa keskellä yötä. Lukisitte vaikka Esko Valtaojaa, se on oikeasti ihan helppotajuista ja varmasti antaa – jos ei vahvemman niin ainakin mielekkäämmän – elämyksen ja sitä viihdettä, mitä keskiverto suomalainen tuntuu kaipaavan kuin vauva nänniä. Jos lukeminen on vaikeaa, niin aloittelevillekin on ihan älykästä luettavaa tarjolla: Myyrä-kuvakirjatkin herättävät huurtuneet aivosi todennäköisemmin eloon kuin kökkö kioskisumppi aamun pimeydessä, loisteputkien valossa.

Joo joo, tiedetään: ”Se nyt oli vaan sellainen hassunhauska ihankahju tempaus, senkin ilonpilaaja!”. Kenties tuollainen tempaus saa osallistujan jaksamaan vielä yhden päivän (unten mailla) sotkeentumatta silmukkaan, joutumatta narunjatkeeksi. Jossain päin nettiä väläyteltiin kyseessä olevan jonkinlainen ”trollaus”, eli jämsäläisen nuorison yhdessä sopima irvailu kyseisen kioskiketjun ”tempaukselle”. Kyllähän se paremmin järkeen menisi, mutta voisin keksiä miljoona siistimpää tapaa kiusata ketjuja, kuin tuollainen jonossa seisoskelu ja pullakahvilaulu.

En minä ole pelkästään elitisti tässä asiassa. En minä pelkästään tee pilkkaa junteista tai trollaavista opiskelijanuorista. Minua oikeasti korpeaa se, että tässä maassa kansan syvät rivit tyrmäävät aina kovaan ääneen kaikki uudet ideat, joista voisi olla oikeasti jotakin hyötyäkin. Ihmiset valittavat siitä, että kirjastossa on lapsia tai jokin tapahtuma, silloin kun itse tahtoisi tulla lukemaan seiskapäivää tai jotakin muuta tärkeää.

Tässä maassa itketään kovaan ääneen parveketupakoinnista tai katutapahtumista kaupungin keskustoissa, junassa puhelimeen keskustelemisesta, niistämisestä, julkisissa kulkuvälineissä meikkaamisesta, repun pitämisestä tyhjällä bussinpenkillä, erikoisen näköisistä kirjailijoista (jotka kehtaavat kritisoida suomalaista äijämentaliteettia), samaa sukupuolta edustavien parisuhteista ja vaikka mistä.

Sitten seistään kioskijonossa keskellä yötä ja saastutetaan naapuruston korvat jollakin aivot sulattavalla pullalaululla. Kyllä minä milloin vain jonkin perinteikkään kännisten juomalaulun kuuntelen vaikka unettomana kierien kuin kioskiketjun kahvitarjoilun kunniaksi viritetyn väsyneen pullaveisun, ostoskeskuksen hissimusiikkia tai paikallaan kidutettavan mopon pärinää.

Jos tämän jonotus- ja lauluenergian voisi suunnata johonkin edes vähän mielekkäämpään toimintaan, niin täällä voisi joskus syntyäkin jotakin kivaa kaupunkikulttuuria (no tätä ei kai ainakaan ihan vielä Jämsässä), jotain kivaa tekemistä, karnevaalia, katukeittiötä, mielenosoituksia, elävää musiikkia (zombie-pullakuoron sijaan), taidetta, keskustelua, kirjallisuutta, tiedettä, hitto edes hiihtoa, kunhan jotain muuta kuin kyynistä kioskikulttuuria lottokuponkeineen, karmeine kahveineen ja sätkivine pirinisteineen.

En suostu vertautumaan johonkin ilmaislehden tekstaripalstalle muiden ilosta mielensä pahoittavaan ja valittavaan kääpään, vaan koetan kääntää tämän positiiviseksi ja rakentavaksi kritiikiksi: olen oikeasti iloinen kun näen tuollaista spontaania yhteisöllisyyttä (tai mitä lie trollailua) kuin jämsäläisessä iloisessa kahvijonossa. Tässä tapauksessa kaikki huomio oli kuitenkin mainosta tuolle kioskiketjulle jota en suostu mainostamaan nimellä. Voitaisiinko ohjata kaikki se jonotus-, laulu- tai trollailutarmo kuitenkin jonkun muun kuin kaupallisen tahon muutenkin pursuilevaan kukkaroon? Voisiksä leikkii meiän muiden eikä ton tyhmän kiusaajakioskin kaa?

P.S. Aloin jo pohtimaan, että nuorison tempauksenahan tämä voi sittenkin olla verrattain hauskakin ivailu typerälle ilmaisen kahvin päivälle ja muiden alennusmyyntien ja jonotustapahtumien osallistujille. Siinä tapauksessa blogitekstini vain tuokoon hyvin pientä lisähuomiota nuorison kiitettävälle aktiivisuudelle, painopisteen ollessa oikeasti ehkä jossain syvemmällä suomalaisuuden peräpäässä kuin vain tämän yhden jonotustapahtuman kohdalla.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s