Kaavamaista kauneutta

Nyt kun eri televisiokanavat tuuttaavat sotkuisiin ja epätäydellisiin koteihimme, epäsymmetrisille kasvoillemme sekä rusottaville hörökorvillemme sarjatulena erilaisia tiedepainotteisia viihdeohjelmia, voisi luulla että tällä olisi jonkinlaista positiivista vaikutusta ajatteluumme sekä yleiseen koulutustasoon. Ei sillä kuitenkaan ole, sillä ne ovat kaikesta huolimatta ensisijaisesti vain viihdeohjelmia.

Olen kaikenlaisen popularisoidun tiedon suurkuluttaja, oli sitten kyseessä mikä hyvänsä media. Mieluiten kuitenkin luen tietoja edelleen kirjoista ja lehdistä. Kun todella kiinnostun aiheesta, niin tietysti hakeudun tiedon alkulähteelle, eli etsin käsiini tutkimuksia joihin uutisissa tai kansantajuistetuissa kirjoissa viitataan.

Monet populaarit tiedelehdetkin tuntuvat turhan tiivistetyiltä ja viihteellistetyiltä. Niissä lyödään mutkat suoriksi, esitetään totuuksia, jotka eivät kenties ole enää totuuksia vuoden päästä tai välttämättä juuri lukuhetkelläkään, kunhan hoksaa katsoa asiaa toisesta näkökulmasta.

Tieteellisen tutkimuksen rakennetta kuvataan kaavalla IMRD. Kirjaimet tulevat seuraavasta rakenteellisesta kaavasta: johdanto (Introduction), menetelmät (Methods) eli ongelman käsittely, tulokset (Results) ja diskussio (Discussion), tulosten tarkastelu eli pohdinta. Kun luet tutkimuksen lävitse, voit siis seurata koko prosessia alusta loppuun ja johtopäätösten muodostumista tutkimusprosessin mukana. Näin ollen omistat mahdollisimman paljon samaa tietoa kuin tutkimuksen tekijäkin, ennen kuin seuraat häntä (tai kokonaista tutkimusryhmää) yhdessä tutkimustuloksista tehtyihin johtopäätöksiin. Kaiken tutkimuksen takana on ihminen, jolla on oma tutkijapositionsa, eli kaikki ne lähtökohdat joista käsin hän on tutkimusta tekemään päätynyt.

Populaareissa tiedejulkaisuissa kiivetään tavallaan perse edellä samoihin johtopäätöksiin: tutkimustulos esitetään ensin mahdollisimman yksinkertaistettuna ja kansantajuistettuna ja vasta sitten kerrotaan jotakin esimerkiksi metodeista – eli siitä työkalupakista jota tutkimusta tehdessä on availtu – tai tutkimuksen lähtökohdista. Joskus edellämainitut asiat jäävät kokonaan avaamatta.

Myönnettäköön, että populaarien tiedejulkaisujen tulosuunta on joskus tehokkaampi, kun perillepääsy on tärkeintä. Näin voi olla esimerkiksi tenttiin lukiessa. Olen itsekin aloittanut tenttikirjan joskus kiireessä loppupuolelta eli tutkimustulosten esittelystä ja johtopäätöksistä. Syvempää ymmärrystä ei näitä latuja seuraamalla kuitenkaan saavuta. Myös tieteellisiin tutkimuksiin nojautuvassa väittelyssä voi syntyä vääristymiä, jos lähteinä käytetään populaarimedian yksinkertaistettuna esittämiä tuloksia.

Monesti eri mediat myös tuovat tutkimustulokset esiin oman suodattimensa kautta; lehdellä voi olla poliittisia tai kaupallisia intressejä, jotka vaikuttavat siihen mitä ne julkaisevat. Sen lisäksi on muistettava, että populaarien julkaisujen tärkein tehtävä on yleensä myydä mahdollisimman tehokkaasti itse tuotetta, oli se sitten lehti jossa julkaisu on tai jotakin muuta. Television viihdeohjelmien kohdalla voi olla paljonkin vaikutusta sillä, mitä mainostauolla tapahtuu. Seuraapa joskus huviksesi asiaohjelman aiheen ja sen mainostauoilla markkinoitujen tuotteiden välistä korrelaatiota.

Television tiedeviihdeohjelmat ovatkin aivan omaa luokkaansa. Otan esimerkiksi tietyn aiheen: kauneuden.

Olen katsellut viime vuosina käsittämättömän määrän viihteellisiä tiedeohjelmia, joissa on käsitelty jossakin tietyssä jaksossa kauneutta. Poikkeuksetta päästään samaan lopputulokseen: objektiivista ja ehdotonta kauneutta on olemassa ja se perustuu kultaiseen leikkaukseen.

Yksinkertaistettuna kultainen leikkaus on tietty suhdeluku, jonka on huomattu toistuvan useissa geometrisissa kuvioissa. Kun kultaista leikkausta on sovellettu esimerkiksi kuvataiteeseen, arkkitehtuuriin ja jopa ihmiskasvoihin, on todettu, että keskimäärin kaikkein esteettisesti meillyttävimmiksi kaikista näistä kategorioista koetaan ne tarkasteltavat kohteet, jotka vastaavat parhaiten kultaisen leikkauksen suhdelukua. Kyse on siis symmetriasta.

Eräässä tiedeviihdeohjelmassa asiaa havainnollistettiin laittamalla vierekkäin kuvia ihmiskasvoista ja kyselemällä vilkkaan ostoskadun trendikkäiltä ja pinnallisilta ihmisiltä mitkä kasvoista miellyttävät eniten. Tietysti parhaiten kultaiseen leikkaukseen sopivat kasvot voittivat kilpailun ja me epäsymmetriset rumat ihmiset kotisohvillamme saimme jälleen yhden osoituksen siitä, että kauneus on jotakin ehdotonta, jota meillä ei ole ellemme sitten tahdo mennä kultaiseen kasvoleikkaukseen.

Lohdutukseksi ohjelman juontaja rauhoitteli, että onneksi kultaista leikkausta vartalon tai pelkkien kasvojenkin eri kohtiin sovitellessa meistä kaikista varmasti löytyy symmetriaa ja jotakin kaunista. Juuri sinun persvakosi voi vastata mitaltaan kultaista leikkausta, kun vertaat sitä selkään tai reiteen!

Silti joku toinen on aina kauniimpi, kunhan sillä on silmät vähemmän killissä ja enemmän kohdallaan. Piste.

Sitten mainostauolla tyrkytetään ryppyvoidetta, symmetristen ja sairaalloisen hoikkien mallien päälle puettuja trendivaatteita sekä deodoranttia, joka saa nuo edellämainitut mallit tunkemaan kiimaisina syliisi. Teinipojille tiedoksi: voin vakuuttaa että nuo haisevat deodorantit lähinnä karkottavat kaikki naiset ympäriltänne kun rynnitte löyhkäävällä jätkäporukalla bussin perälle.

Sönkötys objektiivisesta kauneudesta näissä ohjelmissa herättää ärtymystä. Käppätiedeohjelman lipevän ja hyperaktiivisen juontajan selitys tälle ärtymykselle olisi varmasti se, että rumat ärsyyntyvät helpommin siitä faktasta, että ovat myös matemaattisella tarkkuudella rumia.

Ärtymykseni kuitenkin johtuu enemmänkin viihdeohjelmien kömpelöstä logiikasta ja huonosti harkituista johtopäätöksistä. Olen tyytyväinen kehossani eikä naamakaan sitten teini-iän ole peilistä katsellessa aiheuttanut kovin suurta ahdistusta. Silti tiedän ja tunnen omat epäsymmetriani erittäin hyvin. Nuorempana kuitenkin ahdistuin poiketessani väistämättä median esittämästä täydellisyydestä.

Viihteellisten tiedeohjelmien mukaan vain yhdenlaiset kasvot ja tietynlaiset vartalot ovat kauniita. Keskimääräisyyden kirous, ohjelmien muutenkin rajoittunut otanta ihmisistä sekä kömpelön kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät unohtuvat jonnekin taustalle. Kuka niistä välittää? Tässä on sinulle tutkimustulos ja fakta: niele se purematta.

On totta, että tietynlainen estetiikan taju on tieteellinen, aivoihimme rakennettu ja biologinen ilmiö. Me todella koemme esteettisesti miellyttäviksi tietyt geometriset muodot ja mittasuhteet. Luonto soveltaa näitä muotoja mitä kummallisemmilla ja kiehtovammilla tavoilla. Mutta on suorastaan pölkkypäistä soveltaa sitä niin monimutkaiseen ja kulttuurisidonnaiseen ilmiöön kuin ihmiskunnan kauneusihanteet. Ja ne kulttuuriset kauneusihanteetkin ovat vielä huomattavasti pelkistetympiä kuin se koko kirjo, mitä yksilölliseen ihmiskokemukseen kauneudesta voi kuulua.

Olen törmännyt monesti tilanteeseen, jossa koen mediassa kauniiksi ja seksikkääksi ylistetyn tähtösen kasvot epämiellyttäväksi ja luotaantyöntäviksi ja kropan mitäänsanomattomaksi ja esimerkiksi kammottavalla tavalla luisevaksi ja poikamaiseksi. Keskimääräisesti tähtösen perään kuitenkin kuolataan. Edelleen ilmaan jää leijumaan kysymys: onko kyseisen tähtösen haluttavuus kulttuuristen kauneusihanteiden syy vai seuraus?

Populaarien ja viihteellisten tiedeohjelmien ongelma ei rajoitu vain kauneuteen, vaan niiden kaikki lähtökohdat tuntuvat laskettelevan älyllisesti jyrkänteeltä alas. Vaikuttaa siltä, että ne yrittävät roikkua jossakin jälkijättöisessä ja ala-astemaisessa opetussuunnitelmassa, jonka raameissa on pakko ohjelman loppuun keksiä jokin ehdoton totuus esitettäväksi. Ikään kuin ohjelman viihdyttävyys kärsisi siitä, että se jättäisi katsojalle varaa omalle pohdinnalle ja herättäisi joskus jopa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kenties viihteestä riippuvainen amerikkalaisyleisö kärsisi unettomuudesta epävarmassa, muuttuvien totuuksien maailmassa. Itsemurhatilastot ampaisisivat pilviin moniselitteisyyden kurimuksessa. Epävarmuus jäytäisi perusturvallisuutta kuin koira puruluutansa.

Minulle kauneutta on nimenomaan luonnon monimuotoisuus ja poikkeavuus. Minä löydän enemmän kauneutta rakkaani kasvoista mahdollisesti löytyvästä poikkeavuudesta, siitä ihanasta pikku nenästä joka ei ehkä ole muotoutunut tasan tarkkaan kultaisen leikkauksen raameihin, taikka hiukan vinosta hymystä, joka maalaa kasvot synnyttämillään uurteilla ja ääriviivoilla ja saa minun sydämeni pompahtamaan riemusta juuri sillä erikoisuudellaan. Se on minun omaa, henkilökohtaista ja rakkaudentäyteistä, moniselitteistä estetiikantajuani.

Minäpä kerron mitä täysin symmetriset, rypyttömät tai virheettömät kasvot todellisuudessa ovat: elottomat, kuolleet ja ilmeettömät. Olen tavannutkin melkoisia vahakasvoja joskus. Eräs satunnaisesti kohtaamani nainen tuntui opetelleen kasvoilleen jäykän perusilmeen, joka sai kasvot pysymään ääriviivoja korostavan sekä luonnollista pigmenttiä piilottelevan vahvan meikkikerroksen alla täydellisenä veistoksena. Teki mieli säikäyttää nuo kivikasvot asemistaan, naurattaa tai vaikka läimäistä niille vähän eloa ja luonnollista punaa. Pahoinpitelyn sijaan jätän kuitenkin tuollaiset koppavat kauneuden ilmentymät omaan arvokkaaseen kuolonjäykkyytensä ja palaan onnellisena oman ilmeikkään muusani luokse.

Kuitenkin esimerkiksi säännöllisyys mainitaan tieteellisissäkin tutkimuksissa usein kauneudelle ominaiseksi piirteeksi. Yksinkertaistetuimmillaan tästä voisi päätellä, että mikä hyvänsä poikkeus on pois kauneudesta, eli matemaattisella varmuudella rumentava tekijä. Silti kauneuden kokemus ei suostu olemaan noin yksioikoista. Juuri sinun kauneusvirheesi voi olla se toisen ihmisen sytyttävä ärsyke.

Aivan kuten kauneuskin, minulle myös tiede saa jäädä ja aivan takuulla jääkin ikuiseksi, loppumattomaksi mysteeriksi ja arvoitukseksi, jonka selvittämisessä tärkeintä ei ole päämäärä, summa ja lopputulos, vaan se ihana, avartava ja päättymätön tarina, jonka sivuilla joutuu yhä uudelleen yllättymään ja katsomaan tuttuakin asiaa uudesta näkökulmasta.

——————————————————————————————————————————-

untitled-1.jpg

 

 

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Kaavamaista kauneutta

  1. P.S. Huomaatko tekstissä vallitsevan kauniin, tahattoman epäsymmetrian, jota en suostu enää korjaamaan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s