Kansallista bulkkiepiikkaa

Suomea rakennetaan kaikesta päätellen vain muutamaan perustarkoitukseen: palkkatyötä, kotona asumista, lisääntymistä, makaamista ja dokaamista varten. Kunnianhimoisemmat kasvavat – taloudellisesti mutta eivät välttämättä psyykkisesti – isoiksi ja muuttavat sitten pois, ulkomaille tai ainakin kesähuvilalle, jonnekin kauas keskiverrosta päivätyörytmistä tai rytmittömyydestä, lähiöasumisesta, lisääntymisestä, makaamisesta ja dokaamisesta.

Juuri lukemani teksti kirpputorin perustamisen vaikeudesta ei tällaisessa maassa yllättänyt ja järkyttänyt pöyristyttävyydellään, koska olenhan toki rekisteröinyt kotimaamme rampauttavan ilmapiirin jo aikaa sitten monessa käänteessä.

Melkein kaikki täällä on tylsää ja kaiken pitää olla jollakin tapaa tuttua ja turvallista bulkkia, kaljasta taiteisiin, ruokaravintoloiden menuihin tai vaikka vapaa-ajan toimintaan julkisissa tiloissa. Jos ei ole tylsää bulkkia niin sitten on hyperkallista – niin kuin julkinen liikenne – eikä tavallinen bulkkipalkka riitä. On kai siinä jotakin yleisinhimillistäkin, eikä pelkästään kollektiivista ja kansallista koomailua, että pelätään kaikenlaista muutosta, uutta ja avartavaa, liikkeellepanevaa. Erilaisuuden ja innovatiivisuuden kitkeminen on selvästi myös nykypäivänä nimenomaan suomalaisten kansallislaji ryyppäämisen ohella, mutta ei yhtä piristävä ja luova kuin esimerkiksi eukonkanto.

1990-luvulla lapsuuttani ja nuoruuttani Espoossa eläneenä hulttiona minulla on tietysti traumoja suomalaisesta mentaliteetista nimenomaan graffitisotien seurauksena. Olen ehkä jo jankuttanut tästä aiheesta aiemminkin tässä blogissa. Paskat siitä! Jankutan vielä vähän lisää, koska se kuvaa samaa tylpistävää suhtautumista kaikkeen, kuin kirpputoritoiminnan nitistäminen byrokratialla.

Suomalainen käsitys kaupunkilaisesta siisteydestä liiskasi 1990-luvulla hetken aikaa asfaltinraosta kukan lailla orastaneen ja miltei kukoistaneenkin kaupunkitaiteen, kun verorahamme haaskattiin siihen, että raivopäisinä putsattiin moottoriteiden ja junaratojen varsilta sekä siltojen alta seiniä, jotta saataisiin lukuisten hienojen graffitimaalausten kätköistä kaunis harmaa betoni esiin. Monet näistä kamalista, seiniä värikkäillä ja tyylitellyillä teksteillään tuhrineista sotkupettereistä tyrkättiin uskoakseni linnaan, kun lähiöyksinhuoltajaäitien varat eivät riittäneet tähtitieteellisten töhrimislunnaiden maksamiseen. Olen nähnyt tässä hiljattain joitain noista 1990-luvun taiteilijalupauksista: yleensä kapakoiden terasseilla ja linnatatuointeja käsivarsissaan. Hirvittävää haaskausta.

Jotkut meistä sivustakatsojista – tavallisista bulkkikansalaisista – ihan oikeasti tykkäsimme seiniä koristavista graffiteista. Rumat tulivat yleensä jyrätyiksi paremmilla graffiteilla, toisin kuin kehittyneemmät tekeleet joita käytiin valokuvaamassakin. Se oli taiteellista evoluutiota.

Välillä tuntuu, että suomalaiselle mielenmaisemalle kaikkein osuvin vertaus eli metafora on puhdas harmaa betoniseinä. Eikä seinä lopu heti institutionaalisen byrokratian tuolla puolen, vaan kyllä yrittävä ihminen kaalinsa törmäyttää seinään vielä siinäkin vaiheessa, kun on päässyt byrokratian tunnelista. Vastassa odottaa kotomainen, kaikesta nillittävä ja hermostuva kansan kollektiivinen ja pakkomielteinen mentaliteetti, johon voi tutustua kaikkein parhaiten lukemalla vaikkapa Metro-lehden tekstiviestipalstaa.

Metro-lehden tekstaripalstalla saa kaikenlainen poikkeava ja holtiton toiminta tuomion. Mainitsen tässä nyt vain muutamia mieltä kuohuttavimpia: bussissa meikkaaminen, nenän niiskuttaminen junassa, repun pitäminen penkillä raitiovaunussa, tupakointi parvekkeella, metelöinti rokkikeikalla, kerjääminen tai musisointi kadulla ja seksuaaliseen tai etniseen vähemmistöön kuuluminen.

Mieleeni on jäänyt elävästi eräs tekstaripalstan helmi, kanssamatkustajan nuhasta hermostuneen henkilön raju tilitys ”räkähissistä”, jota vedettiin sinnikkäästi takaisin yläkerroksiin sen yrittäessä karata sierainkellarin kautta niiskuttajan syliin. Typerällä niiskuttajalla ei selvästi ollut paperia, aivan kuten ei sillä kadunkulmassa kerjänneellä romanillakaan ole toisenlaisia – vähän tärkeämpiä – papereita. Sekös vasta saakin suomalaisen, kunnollisen huolestuneen kansalaisen menemään raiteiltaan!

Ikävintä on se, että folkloristiikan ja kansatieteen opiskelijanakaan en ole kokenut todella olevani 2000-lukulaisen suomalaisuuden äärellä päntätessäni Kalevalaa. Sen sijaan nykysuomalaisuus aukeaa nimenomaan lukiessani edellä mainittua lehtiaukeamaa, internetin keskustelupalstoja tai Pasilan kirjaston vessan seinää, missä annettiin kirjastossa liian hyvin viihtyvistä lapsista tervehenkistä palautetta suurin piirtein tähän malliin: ”Lapset huutavat ja juoksevat kirjastossa, tekee mieli lyödä vasaralla päähän!!!”

Kaikenlaisen lukemani perusteella tuntuu, että sama suomalainen kansanosa joka varmaankin 1990-luvulla oli kaikkein aktiivisinta nipottamaan graffitimaalauksista ja nuorison pilaantumisesta, on nykypäivänä kaikkein vauhdikkainta julkisten vessanseinien, internetin keskustelupalstojen sekä tekstiviestipalstojen töhrimisen saralla; puhumattakaan meikäläisen hermoista. Tulevaisuus ja sivilisaation kehitys on vain tuonut uusia (todellako?) kauhuja kansan syvien rivien ruodittavaksi: homoparaatit, kommunismi, nuoriso, (pössyttelevät) hipit ja niin edelleen. Ympyrä sulkeutuu taas… ja taas… ja taas…

Toivottavasti tästä kuitenkin joskus vielä päästään yli, jotta meidän ei tarvitse tyytyä ihan kaikilla elämämme osa-alueilla pelkkään bulkkiin.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s