Arvopuntarointia

Helsingin sanomien nettisivuilla 12.2.2014 uutisoitu tutkimus ei yllättänyt, vaan päinvastoin tuki kaikessa rauhassa hivenen kyyniseksikin muhinutta uskoani ihmiseen. Tutkimuksen mukaan ihmiset liukuvat herkästi oikealle poliittisella kentällä, kun sattuvat voittamaan lotossa.

Tietyt yksityiskohdat brittitutkimuksessa kuitenkin kannustivat tarkempaan pohdiskeluun. Ovatko ihmiset todella niin pahasti olosuhteidensa riepoteltavissa, että perusarvot lentävät roskiin kunhan oma taloudellinen turvallisuus on taattu? Hätäisemmässä syynissä näyttäisi siltä, että ihminen on olosuhteidensa orja. Siinä on jotakin kovin surullista.

Uskon silti että kyseessä on modernissa yhteiskunnassa eräänlainen yhteiskunnallinen luokkakysymys, selviytymistaistelu. Eivätkä poliittiset kysymykset tai varsinkaan niidenkin ulottumissa olevat arvot ole mitään halpaa kauppatavaraa, joita vaihdettaisiin kuin sukkia.

Kiintoisaa edellämainitussa tutkimuksessa on se, että tutkimus kattoi vain verrattain pieniä voittoja. Voittojen ollessa yhden ja 200 000 punnan välillä, oli poliittisen kannan vaihtuminen yleisintä 500-200 000 puntaa voittaneiden keskuudessa. Miljoonavoittajista ei siis ole tietoa.

Täytyy myös ottaa huomioon, että monet ihmiset jotka lottoavat, uskovat jo lähtökohtaisesti elämänlaatunsa parantamiseen ison rahasumman voittamisen myötä. Mutta miksi? Onko heillä jokin aivovaurio?

Minä pelkään ajatusta jättimäisestä rahasummasta. Se takuulla muuttaa ihmistä jollakin perustavaa laatua olevalla tavalla. Ainakin se muuttaisi väistämättä sosiaalisia suhteitani ja saattaisi jopa sysätä minut hankaliin tilanteisiin korkeintaan keskituloisten tai jopa köyhien ystävieni keskuudessa.

Raha tuo valtaa. Tarpeeksi suuri rahavuori korottaa sinut ylempiin yhteiskuntaluokkiin, jollakin tapaa yhteiskunnallisesti kelvommaksi kuin kelvoton työkaverisi margariinitehtaalla. Se herättää kysymyksen siitä, miksi toisella on niin paljon enemmän; varsinkin jos se enempi on tullut onnenkantamoisena. Ja mitä se tarkoittaa kahden ihmisen välillä, jos toisella on yhtäkkiä paljon enemmän val(uut)taa kuin toisella? Vai onko se sinun mielestäsi täysin yhdentekevä asia, silloinkin kun kaikki muut ympärillä kiristävät kuluneita, reikäisiä vöitään sinun vaihtaessa entistä pidempään?

Oli miten oli, minä uskon siihen, että rahan tuoma valta ei suurimmalle osalle järjissään olevista ihmisistä ole se tavoite, miksi sitä rahapottia toivotaan ja lottoamalla povataan. Luulen, että enemmistölle kyse on mahdollisimman pitkäaikaisen perusturvallisuuden saavuttamisesta. Siitä, että saadaan haalittua melko käytännönläheistä ja pysyvää omaisuutta, kuten koti, tonttia ja niin edelleen.

Mutta kun 200 000 puntaakaan ei sellaista vielä välttämättä turvaa. Tuo summa on melko pieni turva ja kuluisi työttömällä ja tulottomalla vuokra-asujallakin yllättävän nopeasti loppuun, varsinkin jos alkuhuuman varomattomuus ehtisi nakertaa omaisuudelta pohjan.

Nyt kun asiaa pohdin, niin en kyynistykään. On jopa todennäköistä, että nämä 500-200 000 voittaneet henkilöt – jotka löydettyään voittoarvan rotsinsa povarista kääntävät takkinsa heti ympäri politiikassa – ovat luonnostaan pelureita. Ties vaikka potti poikisi enemmän jos sen istuttaa poliittisen kentän oikealla laidalla sijaitsevaan multaan, missä ruoho on vihreämpää, vaikka haiskahtaakin vähän pröystäilyn imelältä jätökseltä.

Joka tapauksessa 200 000 puntaa on tässä mielettömien tuloerojen maailmassa pelkkää kärpäsenpaskaa.

Mitähän poliittiselle kannalle tapahtuu, kun rahaa tulee niin paljon, että voi käydä vittuillen nauramassa entiselle pomolleen matkalla pankkiin? Tuskin paljon mitään. Entäs jos voittaisi monta miljoonaa, eikä olisi huolta siitä, että samalta edellämainitulta ukolta tarvitsisi muutaman vuoden päästä käydä polvet ruvella ja maksa vinkuen kinumassa pestiä takaisin?

Tähän emme kenties saa koskaan vastausta. Miljoonia voittaneet kun tuskin jäävät meidän tavallisten keskelle räntäsateeseen bussia odottamaan tai arkipäiväisesti turisemaan työpaikan taukohuoneeseen siitä, mitä mieltä ovat Soinin, Kataisen, Arhinmäen tai edes oman vittumaisen pomonsakaan agendoista.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s