Tärkeys, järjesty!

On jännää tarkkailla kanssaihmisistä, mikä on kenellekin tärkeää. Voisi olettaa, että kaikille olisi olemassa joitakin asioita, jotka ovat tärkeysjärjestyksessä kärkisijoilla: katto pään päällä, vaatteita lämmittämässä, ruokaa, suojaa fyysisiltä uhkilta. Seuraavia tärkeitä voisivat olla vaikkapa läheisyys, kunnioitus ja sen sellaista. Voitte joutessanne tutustua vaikka Maslowin tarvehierarkiaan.

Kiinnostavammaksi homma menee, kun puhutaan laajemmista yhteiskunnallisista asioista ja keskustellaan siitä, mikä näissä abstraktimman tason kysymyksissä on ihmisille tärkeää. Pian selviää, että useimmille ei ole ollenkaan tärkeää, että myös toisilla ihmisillä olisi oikeus fyysiseen turvallisuuteen, kattoon pään päällä, kunnioitukseen ja ruokaan lautasella. Eläimistä nyt on turha nykyisellään puhuakaan, kun niiden tarpeiden edelle ihmisillä menee vaikkapa se, että niiden lihasta tehty ruoka on nopea valmistaa ja maustettu kivasti.

Lukiessani Talouslehden otsikon: ”Kodittomille annettiin useita tonneja. Näin kävi”. Kaikenlaisten netti- ja tekstiviestipalstavihaajien mustaama mieleni loihti lopputulokseksi äkkiä tarinan ketkusta romanieukosta, joka jättää lapsensa kadulle ja muuttaa parin tonnin turvin köyhään kotimaahansa ostamaan ison lukaalin ja elämään leveätä elämää, tai mässäilee ja ryyppää rahansa ja jatkaa kodittomuuttaan.

Totta kai kaikki ihmisen psykologiaan pohjaava logiikka on aina vastustanut tuollaista kyynistä ajattelua. Laitan jatkossakin siis panokseni järjelle, enkä kyyniselle ennakkoluulolle, joka ravaa ulos radalta jo ekassa mutkassa, kun valkea järjen ratsu viilettää häiriintymättä maaliin.

Todellisuudessa kokeiluissa, joissa vähäosaisille on annettu riittävä kertasumma rahaa, rahat on järjestään käytetty elämän parantamiseen ja perustarpeiden täyttämiseen. Monet ovat jopa malttaneet mielensä ja ohittaneet väliaikaisesti joitakin perustarpeita, jotta ovat pitkällä tähtäimellä saaneet turvattua tulevaisuutensa paremmin.

Mistä sellainen ajatus kumpuaa, että ihminen vain bisnestemppuna olisi kadulla kerjuulla, ja heti tilaisuuden tullen ahneuttaan tuhlaisi rahansa johonkin turhuuteen? Olen sellaiseen ihan oikeasti törmännyt.

Kun omassa tarvehierarkiassamme ovat tarpeet riittävän perusteellisesti täytettynä, niin ilmeisesti unohdamme niiden olemassaolon lähes kokonaan. Meidän on vaikea asettua niiden asemaan, joille nämä tarpeet ovat toistaiseksi saavuttamattomissa. Tämä näkyy hyvin kommenteissa, joita Tampereen itsenäisyyspäivän mellakointi kirvoitti. Kommenttien perusidea on melko hyvin kiteytettävissä näin: ”Mitä nämä rähinöitsijät valittavat, kun meillä on kaikki niin hyvin täällä?”

Kun asiaa miettii tarkemmin, niin edellä mainittu väitehän on järjetön, suorastaan mielipuolinen, kuin jonkin kaikkivoipaisuudessa kihertävän, hyvin syötetyn ja röyhtäytetyn lellivauvan mieletöntä, mistään mitään ymmärtämätöntä jokellusta. Ei täällä ”meillä”, saati sitten kaikkein kehnoimmin pärjäävillä ole kaikki hyvin ja kunnossa. Tuloerot ovat valtavia, yhteiskunta ongelmissa.

Edellä kuvaillun kaltaista jokellusta kuulee paljonkin esimerkiksi kotimaassamme romanikerjäläisistä käytävän keskustelun ympärillä ja näkyypä siinä jo häivähdystä uhmaiästäkin. Uhrin syyllistäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Kerjäläinen on ansainnut jotenkin paikkansa: on ahne, laiska tai muuten vain epämiellyttävä. Todellisuudessa ei ole kyse siitä, onko ihminen jotakin edellämainituista. Useimpia ahneista, laiskoista ja epämiellyttävistä rikkaista ja menestyneistä päinvastoin ihaillaan! Ahneus, laiskuus ja epämiellyttävyys eivät voi olla niitä mittareita, joilla ihmisarvoa puntaroidaan, koska sorrumme noihin ominaisuuksiin kaikki.

Ihmisen peruspsykologiaan kuuluu myös tietynlainen alkeellinen, alitajuinen järkeistäminen. Lainaan nyt löysin rantein psykologiasta erästä defenssiä kuvaamaan ihmisten reaktioita: ihmiset rationalisoivat, selittelevät asiat niin, että ne vastaavat sen hetkistä omaa suppeaa maailmankuvaa, eivätkä uhkaa sitä. Näin ollen kodittoman ja kerjäläisen tulee olla ansainnut jotenkin paikkansa. Muutenhan asia voisi olla niin, että oma tarvekylläinen olotila voi olla myös uhattuna ja että se ei välttämättä ole omalla erinomaisuudella ja kyvykkyydellä ansaittu, vaan kultalusikkaa on soviteltu huulten väliin jo kehdossa.

Ei monilla meistä kodillisista ja työllistyneistäkään niin hyvin mene. Ihmiset ovat usein sokeita oman pahoinvointinsa syille ja korjaavat oiretta jollakin kuuppatohtorin hätäpäissään käteen rätkäisemällä mielialalääkkeellä. Ihminen kun ei pohjimmiltaan ole mikään tarpeista rakennettu kone, joka on valmis kun jokainen tarve on jotenkin paikallaan. Elämän tulee olla mielekästäkin.

Ei ole mukavaa tajuta, että oma elämä on aika tyhjää, että yksin ja ilman vetoapua ei pärjää kukaan. Olisi kivempi ajatella, että itsellä on työpaikka, koti ja asiat hyvin, koska on parempi ja taitavampi kuin kaikki ne muut joilla ei vastaavia asioita elämässään ole. On helpompi sietää maailmaa, kun uskoo, että miljardöörit ovat ovelia ja superälykkäitä yksilöitä, kerjäläiset itsekästä, likaista ihmissaastaa ja muut eliölajit yksinkertaisesti tyhmiä, tunnottomia, mitään tajuamattomia biologisia koneita.

Elämme maailmassa, jossa toiselle muutama tonni muuttaa koko elämän ja toiselle se ei merkitse oikeasti mitään. Mielestäni miljardöörin tulisi olla supersankari ja pelastaa meidät kaikki – koko maailma yhtenään tuholta – jotta hänen asemansa tavalliseen duunariin saati kodittomaan kerjäläiseen tuntuisi oikeutetulta.

Järki ei vain meikäläisellä anna periksi. En voi mukautua lipumaan niiden – toki luontaisten ja mutkattomien – ajatuskuvioiden virtaan, joiden perusteella jokainen on yksin oman onnensa seppä. Enkä toisaalta sellaista kaipaakaan. Hyväksyn sen, että maailma on epäreilu paikka, mutta siihen voi yrittää vaikuttaa. Voi antaa ja saada toisilta apua ja voi muistaa käyttää saavuttamansa edut hyvin, myös muiden hyvinvoinnille tilaa raivaten.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Tärkeys, järjesty!

  1. Interwebin uutisiin ei näemmä ole luottamista, tuskin aina tietysti muihinkaan. Täällä kumotaan tämän blogitekstissäni käsitellyn kokeilun positiivisia tuloksia:
    http://ajatuskuvia.blogspot.fi/2014/01/lehdelle-annettiin-tutkimus-nain-kavi.html?spref=fb

    Luin tuon läpi ja masennuin, mutta vain hieman. Ei tuo syö omia pointtejani kokonaan, vaikka saakin pessimistisemmät näsäviisastelijat hieromaan jossakin nautinnollisesti niljakkaita eturaajojaan yhteen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s