The idiots are taking over

Otsikko viittaa yhdysvaltalaisen punkbändin NOFX:n kappaleen sanoituksiin. Ne näyttäisivät pätevän yleisesti aikaamme kuvaamaan myös täällä pohjantähden alla, mikä ei sinänsä yllätä, sillä olemmehan pieneksi maaksi yllättävän suuria määriä moskaa vetävä Yhdysvaltojen kulttuurinen kaatopaikka tälläkin vuosituhannella.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Klassisessa kiinalaisessa kirouksessa sellaisia toivotetaan juuri pahimmille vihamiehille.

Aikuisten konsolipelien väkivaltaisuutta kauhistellaan aivan kuten aikanaan kauhukirjallisuutta, rock-musiikkia tai animaatioperhe Simpsoneiden kyseenalaista perhe-elämän esimerkkiä.

Tässä ei ole mitään uutta. Aina on jaksettu kauhistella ja pelätä pilalle menevän nuorison puolesta. Jostakin ovat saaneet päähänsä, että kaikesta nautitusta viihteestä tai taiteesta mystisesti imettäisiin kaikki vaikutteet ja toimintamallit omaan arkeen: Super Mariota pelannut hyppää viidennen kerroksen ikkunasta lipputankoon; aivan kuten esikuvansa aina levelin lopussa. Roolipelien pelaamisesta tulee hulluksi, koska sekoittaa niiden tapahtumat ja hahmot todellisuuteen. Räiskintäpelin pelaamisen seurauksena tekee mieli ampua koulukaveria päähän.

Edellä mainitut huolenaiheet ovat kaikki mediassakin aikanaan esitettyjä; usein jonkin hämmentävän urbaanilegendan siivin esiin lennätettynä. Kevyempiin huolenaiheisiin lukeutuvat pelko Mariota pelanneen ryhtymisestä vaikkapa putkimieheksi tai Simpsoneita katsoneen nuoren ryhtymisestä kasvissyöjäksi animaatioperheen tyttären, Lisan esimerkkiä seuraten.

Mistähän konsolipelistä, telkkarisarjasta tai musiikkitekeleestä johtuukaan, että Venäjällä vangituksi joutuneelle, jo vapautetulle suomalaiselle ympäristöaktivistille toivotetaan kuulaa kalloon sotilaallisessa mediassa, kuten myös kaikille yhteiskunnallista epätasa-arvoa vastaan Tampereella itsenäisyyspäivänä mieltään osoittaneille Kiakkovieraille? Tämä on se suunta mikä minua huolestuttaa: väkivaltainen reaktio eri mieltä olemiseen ja yhteiskunnalliseen niskurointiin.

Pelasin väkivaltapelejä ja katsoin väkivaltaleffoja koko lapsuuteni 1980- ja 1990-luvuilla. Simpsoneitakin olen seurannut koko sen ajan, kun niitä on Suomessa näytetty. Pienenä nauroin Bartin toilailuille, nuorena aikuisena taas Homerin humalaiselle sekoilulle. Nyt tunnen oloni tässä yhteiskunnassa samalla tavalla syrjäytyneeksi, kuin maltillinen, älykkyyttä arvostava Lisa sekopääperheensä keskellä.

En ole huolestunut yhteiskunnallisesta niskuroinnista, oikean keskustelun herättämisestä tai tabujen rikkomisesta, vaan juuri massojen fasistisesta halusta tukahduttaa kaikki tällainen teloittamalla tai muilla tavoin poistamalla yhteiskunnallisten ristiriitojen esiintuojat keskuudestamme. Se ei ole yhteiskunnallisesti tervettä. Historian esimerkit jätän pois ettei syytetä minkään korttien heilutteluista. (Hupsista!)

Palataan vielä niihin populaarikulttuurin vaikutteisiin. Ei ihminen – edes lapsi – ole mikään pesusieni, johon kaikki hänen näkemänsä tai kokemansa imeytyisi. Ei pelissä nähty asia siirry sellaisenaan lapsenkaan toimintamalliksi, ellei sitten todellinen ympäristö ole jollakin tapaa suotuisa kyseisille malleille. Jos näin on, niin me olemme joka tapauksessa kusessa.

Kun olen katsonut Simpsoneita uudelleen alusta ensimmäistä kertaa jälleen aikuisena, olen ollut suorastaan häkeltynyt siitä, kuinka eri tavalla seuraan niitä verrattuna lapsuuteeni. Huomaan aivan eri vitsit ja ymmärrän jaksojen perusideat aivan eri tavalla. Voiko olla, että lapsi suodattaa pois asioita joita ei oikeastaan ymmärrä? Lapsi on ehkä tyhmää aikuista paremmin turvassa huonoilta vaikutteilta, kuten Internetissä ilmaistulta halulta hakata ja raiskata naispuolinen ympäristöaktivisti. Viimeksi mainittu on kuitenkin oikean ihmisen ilmaisema näkemys, toisin kuin konsolipelissä aseen kanssa riehuvan ihmisen näköisen polygonimöykyn teot kanssapolygonimöykkyjään kohtaan.

Sulatamme näkemämme ja kokemamme omista lähtökohdistamme. Jos tahtoo suojella lastaan pelottavalta ja ristiriitaiselta maailmalta, parasta mitä voi tehdä on antaa tälle tehokkaat välineet ja lähtökohdat asioiden monipuoliseen tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen. Siihen tarvitaan turvallisia ja ennen kaikkea lempeitä aikuisia, jotka osaavat myös olla kriittisiä. Mutta se ei onnistu pelottelemalla, kauhistelemalla, viholliskuvia luomalla tai tosi-teeveetä tapittamalla. Suosittelisin kasvatukseen jopa kukkahattutätimäisesti pehmeitä arvoja.

Esimerkiksi lukemiseen kannustamisella, läsnäololla ja asioiden monipuoliseen pohdintaan sekä malttiin kasvattamisella voi jo saada tuloksia aikaiseksi. Yksilö saattaa jopa kasvaa suhteellisen ehjänä aikuiseksi, vaikka saisikin vihiä siitä, että maailmassa on pahojakin asioita, kuten väkivaltaa, rakenteellista köyhyyttä ja alistamista. Kunhan vanhemmat ja kasvattajat eivät elä kuplassa ja kiellä todellisuutta vielä silloinkin, kun lapsi jo sen itse kohtaa. Asiat kannattaa selittää auki, toden ja epätoden ero kaikkein perusteellisimmin.

Pahinta on, jos opettaa kasvatuksessaan mallia, jonka perusteella tappaminen tai poistaminen tästä maasta ratkaisee jonkin monisyisen yhteiskunnallisen ongelman. Olen joutunut seuraamaan sivusta tällaistakin, myös ruudun todemmalla puolen.

Jokin on ehdottomasti pielessä, kun ”tosi” on ruudun vastakkaisella puolella ja päivittäisistä uutistarpeista vastaavat viihdelehtien nettisivustot tai sosiaalisessa mediassa raivoavat kansan syvien rivien edustajat. Joillekin totta ja arkea ovat – ainakin omasta todellisuudestani hyvin kaukana viilettävät – tosi-tv-sekoilut.

Mieleen juolahtaa toisenkin jenkkibändin,  Bad Religionin biisi: Only entertainment. Kyseinen kappale viittasi jo ysärillä jenkkilän uutistarjonnan viihteellistymiseen ja median valheellisuuteen. Mitä isommat edellä sitä pienemmät perässä. Vai onko paremminkin niin, että kun isompi kiipeää perse edellä puuhun, on pienempi pian nenineen latvaa nuuhkimassa?

Ollaanko täällä ihan maailmanlaajuisesti tyhmentymässä, vai pistääkö typeryys silmään näin Internetin ja sosiaalisen median valtakaudella kuin ihmisen tarpeet valkaistulla paperilla? Informaatioteknologian kehitys ei kaikesta päätellen ole kehittänyt sisältöä, vaan olemme vain saaneet samaa vessapaperia uuden värisenä, ympäristön ja ihmisen kustannuksella.

En tiedä mistä aggressiivisen tyhmentymisen vaikutelma johtuu, mutta ainakaan se ei johdu yhteiskuntakriittisistä animaatiosarjoista, rock-musiikista tai siitä, että aikuisten konsolipeleissä on edelleen väkivaltaa, seksiä ja välillä ihan osuvaa yhteiskuntakritiikkiäkin, kuten vaikkapa Grand Theft Auto nelosessa kuultavissa radiomainoksissa ja pelin päähenkilön telkkarista nähtävissä televisio-ohjelmissa. Välillä tuntuu, että ne ovat aivan yhtä tosia kuin ne arvot, joita meille yritetään kaiken aikaa syöttää.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: The idiots are taking over

  1. Petri Penttinen sanoo:

    Hiukan, muuten ihan hyvässä tekstissä, häiritsi kun aiheita on aika reilulla otteella. On kommenttia mallioppimiseen, sosiaaliseen mediaan, viihtellistyvään mediaan, kasvatukseen ja fasismiin, tosin historialliset esimerkit sentään jäivät pois. Jostain oli karsittava. Toki kaikki sinällään liittyvät otsikkoon ja toisiinsa, mutta jo pelkästään muutamasta näistä olisi varmaan saanut oikein hyvän tekstin. Ei se huono nytkään ole, mutta vähän joka suuntaan sohiva.

    Itse heitän yhden historiallisen jutun kuitenkin. Lapuan liikkeen epäonnistuminen 1930-luvun alussa. Suomessa ei ollut tuolloin tarpeeksi taipumusta fasismiin, että oltaisiin liitytty fasististen Euroopan maiden kasvavaan kuoroon. Tosin eipä tässä kannata mihinkään tyytyväisyyteen vajota historian siivellä, sillä Kreikkakin omaa fasistista historiaa, mutta silti Kultainen aamunkoitto -puolue porskuttanut näinä taloudellisesti kovina aikoina. Meininki kai ollut Kreikassakin ”ei enää koskaan” ja sitten whoopsie daisy, tuollainenkin puolue liittyi puoluekartalle. Nyt kai onneksi hiljalleen näivettymässä. Huom. tarkkana poikana tiedän Kultaisen aamunkoiton edustavan kansallissosialismia, ei fasismia. Nyt kun 1930-luvun historiasta ollut puhe, niin tämä tarkennus paikallaan.

    ”Tämä on se suunta mikä minua huolestuttaa: väkivaltainen reaktio eri mieltä olemiseen ja yhteiskunnalliseen niskurointiin.”

    Kärjistys tekstin tekee, mutta tämä menee jo liioittelun puolelle. Tässähän on kyse vihapuheesta, ei väkivallasta. Internet tarjoaa hyvän kanavan huudella kaikenlaisia päättömyyksiä, mutta melko harva näitä huuteluitaan kuitenkaan on kai oikeasti toteuttamassa. Kyseessä toki erityisen vastenmielinen ilmiö. Sellon ampumavälikohtaus 31.12.2009 herätti itseni tähän ilmiöön kun tekijä paljastui ulkomaalaiseksi. Muukalaisvihamielisyys nosti päätään oikein rytäkällä, mutta kuitenkin enimmäkseen kai Internetin kommenteissa. Ilmiö ei mielestäni poikkea paljoakaan siitä, että joku baarin nurkkapöydässä huutaa jonkun poliitikon ansaitsevan turpiinsa. Internetissä vain on enemmän porukkaa koolla ja huuteluista muodostuu ketju, ellei niitä poisteta.

    Helsingin Pride-kulkueeseen 2010 tehdystä kaasuiskusta tuomittiin kolme. Naurettava luku verrattuna siihen homofoobikoiden määrään jotka pitävät verkossa ääntä homoja vastaan. Huutelu tuntuu monelle maistuvan, mutta käytännön hommaan ei jakseta ryhtyä. Hyvä niin.

    ”Informaatioteknologian kehitys ei kaikesta päätellen ole kehittänyt sisältöä, vaan olemme vain saaneet samaa vessapaperia uuden värisenä, ympäristön ja ihmisen kustannuksella.”

    Näin on! Välineet eivät ihmistä tee fiksummaksi, vaan se mihin niitä käyttää. Internetistä voisi löytää oikein hyviäkin ja fiksuja sisältöjä, mutta massoille maistuu viihde ja helpot sisällöt. Uutisista on tullut internetajalla farssi, klikkausmedia jyllää. Älypuhelimella voisi lukea Tennysonin runoja, mutta mieluummin selaamme sosiaalista mediaa, jossa kaikki pyrkivät olemaan niin pirun hauskoja. Facebookissa muuten tähän kyseiseen blogitekstiin törmäsin, joten siellä on mahdollista nähdä jotain muutakin kuin kissakuvia.

    • Kiitos osallistumisesta ja asiallisesta kritiikistä. Pyörittelin useaa aihetta päässäni ja luen parhaillaan neljää eri kirjaa, joista jokainen käsittelee jotakin tässä blogitekstissäni vilahtavaa aihetta. Lopulta kävikin niin, että tulin kokeiluluontoisesti testanneeksi tällaista sillisalaattimallia, jossa asiat linkittycvät ja viittaavat ristiin rastiin ja olin kuitenkin melko tyytyväinen siihen, kuinka sain asiat punottua yhteen. Se ei tietysti vaikuta aiheiden käsittelytapaan kovin syventävästi, mikä tarkkanäköistä lukijaa tässä häiritsikin ihan oikeutetusti. Minua piinasi myös jonkinlainen kirjallinen ummetus hetkellisesti, joten mieluummin julkaisen hiukan rosoista pohdintaa kuin jätän julkaisematta. yritän kuitenkin seuraavassa tekstissä vähän napakammin keskittyä yksittäiseen aiheeseen.

      Tahdon uskoa sinun olevan oikeassa siinä, mitä toteat vihapuheen ja sanoista tekoihin siirtymisen välillä. Ehkäpä näin on. Vihapuhe ja vihan lietsominen ovat joka tapauksessa asioita joihin tulen takuulla puuttumaan jatkossakin eri kanteilta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s