Kaukalossa kähinää

Useammasta lähteestä tapahtumakuvailuja seuranneena näyttäisi olevan itsestään selvää, että poliisilla oli 6.12.2013 lähtökohtaisesti turhan aggressiivinen ote itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton suhteen Tampereella, mistä johtuen koko homma riistäytyi käsistä. Vastuu ei koskaan ole satunnaisilla väkijoukoilla. Suomessa poliisi ei osaa suhtautua mielenosoituksiin tai joukkotapahtumiin muutenkaan, ehkäpä johtuen kunnollisen harjoituksen puutteesta. Monet ystäväni saivat kyynelkaasua silmille tai hevosen päällensä jo samantien saapuessaan paikalle pällistelemään, ainakin päällepäin katsoen rauhallisesti käyttäytyvään väkijoukkoon. Ei poliisi silloin ole toiminut ammattitaitoisesti.

Hyvin pienellä selvittiin kuitenkin, koska koko tapaus – ainakin kansainvälisellä mittapuulla – muistuttaa vahingoiltaan muutaman teinin jokaviikonloppuista riekkaamista jossakin riittävän isossa ja kurjassa lähiössä.

Hevosia ei pitäisi tuoda ihmisväkijoukkoihin. Hevoset ovat arkoja saaliseläimiä, jotka saattavat säikähtää vaikka metrien päässä maassa lojuvaa röökiaskia. Ne liikkuvat metsässäkin mielellään laumassa, niin että yksi pitää ja kuuntelee perää, toinen keskellä vahtii sivustoja ja edessä kulkeva tarkkailee vastaan tulevia uhkia. Miten tämä onnistuu väkijoukoissa, joissa on paljon värikkäitä vaatteita, lippuja, huutoa yms.?

Minä en veisi koiraanikaan tuollaiseen tilaisuuteen, ja se on sentään utelias lihansyöjäpeto, eikä luonteeltaan erityisen arkakaan. Eli arvon poliisi: lopettakaa jatkossa eläinrääkkäys, kiitos! Eikö teille löytyisi vaikkapa joitakin päheitä harrikoita tai Mad Max -tyylisiä aseilla varustettuja menopelejä, joilla hallita ihmisjoukkoja?

Eliitin kokoontuminen juhlimaan verovaroilla – muutenkin tunteita herättävänä päivänä – on ehdottomasti konfliktin paikka nykyajan Suomessa, missä todella voidaan huonosti. Sosiaalisen median kommenteissa kuitenkin toistui hämmästynyt kysymys: mitä syytä tässä on valittaa ja mieltä osoittaa?

En tiedä minkälaisessa sokerihyytelötynnyrissä täytyy lillua koko elämänsä, että ei näe köyhyyttä ja pahoinvointia sekä sitä mihin olemme matkalla. Itsehän voin ja tulen toimeen melko hyvin toistaiseksi (vaikka pätkäpätkäpätkää teenkin), mutta katselen päivittäin vierestä, kun syrjäytyneet jonottavat julkisille tietokoneille, rinta rinnan – alkuperästään, lähtömaastaan, kansallisuudesta tai koulutuksestakaan riippumatta – tyhjentämään laihat sossutilinsä laskuihin; nettipankkiohjelmilla joita eivät reppanat osaa edes käyttää, koska koulutus, välineet, kielitaito tai aika eivät riitä kunnolliseen opettelemiseen.

Kun elelee jossakin omassa kuplassa ja istuu suojatyöpaikassaan, niin on helppo lässyttää kuin mikäkin tyytyväinen, röyhtäytetty vauva: kaikki on hyvin – kunhan itsellä on kuivat vaipat pakaroilla ja tuttipullo huulilla.

Kokemusteni perusteella pääkaupunkiseudulla ei tarvitse kuin mennä satunnaiselle juna- tai metroasemalle, niin kokee pahoinvoinnin ja varattomuuden hyökyaallon hyvinkin konkreettisesti. Oikeastaan mikä tahansa julkinen tila tuntuu olevan pullollaan ihmisraunioita. Kykenevää, koulutettua porukkaa putoilee työelämästä ainakin omassa tuttavapiirissäni kuin puolalaisia autoilijoita maanteiltä.

Jos joku ei ole sattunut huomaamaan, niin koko Euroopan talous on muuten rempallaan, eikä siinä suurta osaa ihmisistä paljon auta, vaikka olisi kuinka pätevä työntekijä. Kenkää saa moni ja sille tielle jää. Samaan aikaan voi toki menestyä jollakin hiton kännykkäpelillä. Onnea vaan! Niillä menestyvien menestyjien verorahat menevät roviolle (!), koska tässä Suomi-nimisessä lätkäkaukalossa verorahahanoja suljetaan kaiken aikaa juuri kunnollisten julkisten palvelujen päädystä: koulutuksesta, asumisesta ja terveydenhuollosta, perustarpeista. Eli juuri sieltä missä niitä kipeiten tarvittaisiin pitämään ihmisiä ja yhteisöä kunnossa sekä tuloerojen aiheuttamia terveys- ja elintasoeroja paisumasta Idols-voittajien egojen mittaisiksi.

Kiitos tamperelaiset kun osoititte mieltä, toitte pinnan alla kytevän konfliktin päivänvaloon! Vaikka turhaahan kaikki on, koska elämme putkikatseisten junttien keskellä, joilla on silmälaput kuin hevosilla, sivuille ei kurkita. Niilläkin poliitikoilla, jotka tavallaan jakavat huolen köyhien suomalaisten työpaikoista ja hyvinvoinnista, on niin kieroutunut agenda, että tuhlaavat kaiken energiansa syyttämällä uhreja uhriudestaan tai viskaamalla hanskat nurkkaan ja tappelemalla kaukalonnurkassa, koko pelin ulkopuolella.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s