Lukemattomat lukemaan

Teen työtä, jossa yhtenä tehtävistäni on lasten ja nuorten innostaminen lukemaan. Olen kahlannut kesän aikana läpi parisenkymmentä nuortenromaania ja sitten syksyllä toiset mokomat lastenkirjoja. Pystyäkseni kirjoja suosittelemaan, täytyy ne ensin lukea. Luin myös muutaman aikuistenkirjan tuona aikana, mutta valikoin vain vähäistä keskittymistä vaativaa kirjallisuutta, lähinnä nukutuslääkkeeksi iltaisin.

Oli jonkinmoinen järkytys, mutta myös suuri nautinto palata vihdoin aikuisten maailmaan ja lukea Katja Ketun ”Kätilö” loppuun. Se jäi jossakin vaiheessa opiskelun ja muun raskaan lukutyön ohella kesken, enkä oikeastaan ihmettele miksi. Historiallinen konteksti, murretta vilisevä kieli sekä ahdistava aihepiiri eivät päästä helpolla. Sekin, mitä olin jo aiemmin ehtinyt lukemaan, oli luettava uudestaan, koska keskeltä aloittaminen tuntui siltä kuin liittyisi työviikon päätteeksi selvinpäin kapakkaseurueeseen, jossa ryypätään jo ties monetta päivää putkeen ja joku on jo tapettukin tai viety ainakin ambulanssilla viinakramppien takia lasarettiin.

Kätilö on syystäkin palkittu romaani. Kerronta on raskasta, rosoista ja julmaa. Se vaatii keskittymistä. Ensin se saattaa vältellä, sitten ottaakin vangiksi, mutta melko nopeasti vapauttaa ja palkitsee kärsivällisen lukijan. Paljon kauemmaksi en olisi voinut lastenkirjallisuudesta oikaista kertaheitolla. Nyt ihmettelen oikeasti, että kuinka ihmeessä noinkin haastava romaani voi olla niin suosittu samaan aikaan. Hyvä Kettu! Ehkäpä pessimistinen käsitykseni ihmisten lukutaidosta onkin liiaksi internetin ja esimerkiksi kasvatusalan ihmisten negatiivisten kommenttien mustaama.

Jatkoin heti Ketun novellikokoelmalla nimeltä Piippuhylly. Jo muutaman novellin luettuani uskallan suositella sitäkin kaikille aikuisille, ja miksei nuorillekin, ainakin kokeneemmille lukijoille.

Aikuiset lukijat ja lukemattomat aikuiset – etenkin vanhemmat – teille tämä blogitekstini on suunnattu. Olen nimittäin huomannut lasten lukutottumusten parissa työskennellessäni, että teillä on kaikkein suurin vaikutus lasten lukemiseen. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että ne lapset joilla kotona luetaan, lukevat myös itsenäisesti kirjoja, kun taas lukemattomista* nykykodeista tulevat lapset eivät. Peruskoulut ja kirjastot yrittävät yhteistuumin innostaa lapsianne lukemaan, mutta tehtävä on epätoivoista sohjossa ylämäkeen polkemista, jos kotona halveksitaan lukemista turhana ajanvietteenä tai muka liian raskaana puuhana vapaa-ajalla harjoitettavaksi.

* Ilmaisun jakomielisyys tahallista ja harkittua.

Itselleni suoranainen lukemisen vastustaminen on täysin absurdi ilmiö. Sitä on oikeasti tullut vastaan!

Minun kotonani luettiin pienestä pitäen. Tärkeämpää kuin mitä luetaan on lukemisen kulttuuri. Se, että on ihan tavallista ja suotavaakin istua alas tai käydä makuulle ja keskittyä kirjaan. Kirjoista sopii myös keskustella, kunhan on ensin luettu.

Ei ehkä ole olemassa yhtä tehokasta laiskan vanhemman keinoa kasvattaa lasta kuin opettamalla tämä esimerkin voimalla lukemaan. Lukemalla proosaa oppii ymmärtämään monimutkaisiakin syy- ja seuraussuhteita. Se vaatii keskittymistä ja uppoutumista, mutta on hiton kivaa kun edellämainitut asiat onnistuvat. Tämän lisäksi lukeminen opettaa samalla myös kirjoittamaan paremmin.

Ymmärrämme kaiken tässä maailmassa tekstin kautta. Jopa omat ajatuksemme ovat sitä. Miksi joidenkin on silti niin vaikea hyväksyä sitä asiaa, että kun oppii ymmärtämään ja analysoimaan tekstiä kirjoissa, oppii ymmärtämään ja analysoimaan myös maailmaa ja sen ilmiöitä paremmin? Meitä pommitetaan erilaisilla ärsykkeillä joka suunnasta. Pitkälle kehittynyt lukutaito olisi tehokas ase nykymaailmassa selviytymisen kannalta. Uskomattoman monelta tämä puuttuu ja sen hullunkurisia seurauksia voi hämmästellä vaikkapa internetissä.

Ehkäpä jotkut pelkäävät, että lapset saavat huonoja vaikutteita kirjoista. Mistäköhän sellainen myytti on syntynyt, että kukaan – lapsikaan – lukisi kirjoja ehdottomana totena ja vaihtaisi aina mielipiteensä tai käsityksensä lukemassaan kirjassa esitettyyn? Mitä enemmän kirjoista erilaisia näkemyksiä lukee, sitä paremmin oppii käsittelemään maailman ristiriitaisuutta sekä muodostamaan omia, valistuneita näkemyksiään.

Fiktiivinen kaunokirjallisuus on monesti viihdyttävämpää kuin pelkkien oppikirjojen ja ohjekirjojen pänttääminen, lakikirjan penkominen tai kokouspöytäkirjan tavaaminen. Lukemisen mekanismi on kuitenkin sama, joten lukutaito sekä ymmärrys kehittyy. Ensin pitää lukea iso läjä tekstiä, sitten prosessoida sen sisältöä sekä luoda uusia yhteyksiä eri tekstinosien välille. Myös itseilmaisu saa uusia työkaluja käyttöönsä kaiken aikaa.

Esitellessäni hyviä lastenkirjoja julmalle ja tinkimättömälle yleisölleni, on monille lapsille tuntunut tulevan yllätyksenä se, että esimerkiksi kaikki leffat on yleensä ensin kirjoitettu jossakin muodossa tekstinä paperille. Jatkan aina tässä vaiheessa lukemisen ja kirjoittamisen ylistyspuhettani toteamalla, että oikeastaan kaikki mitä tällä pallolla koskaan tahdotaan tehdä kunnolla, suunnitellaan ja kirjoitetaan aina auki ennen toteutusta. Pistää miettimään, liekö se aina ihan selvää kaikille aikuisillekaan.

Lue vielä lopuksi Tiede-lehden sivuilta lukemisen hyödyistä.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s