Pelkoa ja inhoa kotisohvalla

Pelko on jättänyt rasvaisen sormenjälkensä joka hiton ikiseen rumaan sotkuun, mitä ihmiskunnan historiassa on ikinä saatu aikaiseksi. Ei tietysti ole mitenkään tavatonta, että siellä missä on ruumiita ja kärsimystä, siellä myös pelko aterioi. Mitä muuta kuin pelkoa se on, että tahtoo lyödä, ampua, potkia tai/ja alistaa toista ihmistä? Mitä muuta kuin tiivistynyttä ja kalkkeutunutta pelkoa on viha?

Eräs psykologi sanoi minulle kerran, että ihminen turvautuu väkivaltaan juuri silloin, kun ihminen on kaikkein heikoimmillaan. Omat kokemukseni tukevat tätä. Muistan lyöneeni vain silloin, kun olen pelännyt. Tunne voi hämärtyä ja naamioitua muuksi, mutta pelkoa se on, kyllä sen tunnistaa kun on oikeasti rehellinen itselleen.

Jos tahtoo hallita niin ei riitä, että saa vihollisensa pelkäämään. Kaikkein tärkeintä on saada toverit, liittolaiset, alaiset pelkäämään.

Koska eihän mitään vihollista ole ilman pelkoa. Ei myöskään valtaa toisten yli.

Aina kun näen vihaa, näen myös pelkoa. Ne kulkevat käsikynkässä ja kutsuvat rakkautta omakseen, nimeävät lapsekseen. Ne voivat ristiä jälkikasvunsa rakkaudeksi isänmaata kohtaan. Rakkaudeksi jumalaa tai hallitsijaa kohtaan. Rakkaudeksi jotakin muuta kahlitsevaa, väen vängällä kehiteltyä epämääräistä aatetta kohtaan. Pelon ja vihan lellipentu tahtoo olla rakkautta mitä hyvänsä ihmisen rakentamaa valheellista mielikuvaa kohtaan.

Se ei ole mitään rakkautta. Se on fanatismia.

Pelko ja viha ovat myös kehnoja opettajia. Ne tarjoavat helppoja totuuksia ja ratkaisumalleja. Ne kohtelevat ihmisiä – kokonaisia ihmisryhmiä – tutkimuskohteina, pelinappuloina, rattaina koneessa. Ne eivät anna tilaa elämälle, joka on aina vaarallista ja jota ei voi hallita, runnoa kasaan tai sulkea rajojen sisään tai niiden ulkopuolelle.

Kun mietin missä näen eniten edellä mainittuja asioita, niin mieleen tulee heti internet.

Minä pelkään paljon enemmän sitä mitä luen internetistä, kuin mitään tosielämässä kohtaamaani. Kun luen sitä sontaläjää mitä ihmiset tänne suoltavat, tunnen olevani kovin yksin.

Nyt tulee se virtuaalinen natsikortti: jos internet olisi ollut olemassa toisen maailmansodan aikoihin, en epäile hetkeäkään, etteikö saksalaisten ja kaikkien muidenkin saaminen mukaan holokaustitalkoisiin olisi onnistunut paljon sukkelammin ja perusteellisemmin.

Jos tosissani tulkitsisin maailmaa internetin kautta, pelkäisin maahanmuuttajia, pelkäisin maahanmuuttokriittisiä, pelkäisin rikkaita, köyhiä, uskovaisia, tiedettä, meteoriitteja, venäläisiä, muslimeja. Pelkäisin sitä, että jään yksin ja että en koskaan voi tulla toimeen kenenkään kanssa, sitä että toisaalla kaikki on aina jotenkin paremmin. Tai sitten pelkäisin sitä, että muualla kaikki on huonommin ja se huonommin oleminen siirtyy pian ”tänne”.

Siihen mainontakin perustuu: huoleen siitä, että ihminen tai jokin asia ei riitä sellaisenaan. Ei ole tarpeeksi sitä tai tätä, oma elämä on jotenkin vajaata. Siihen löytyy onneksi aina ratkaisu, jonka voi ostaa!

Pelkään mainontaakin.

Suljen koneen ja telkkarin – kaikki ne väylät, joiden kautta suodatettuna elämä näyttääkin äkkiä liian ruuhkaiselta, karulta ja kurjalta. Menen ulos luontoon, missä ei ole vihaa ja näen eläimiä, jotka elävät eivätkä esitä elävänsä. Teen töitä, soitan rumpuja, rakastan, matkustan, luen kirjoja joiden kanssa en ole samaa mieltä, keskustelen ihmisten kanssa jotka eivät ajattele kanssani samalla tavalla, kirjoitan asioita, jotka toisaalta eivät ole totta, mutta toisaalta ovat. Istun hengenvaarallisessa autontapaisessa jollakin puolalaisella, reunoista sortuilevalla moottoritiellä, joudun kolariin, esiinnyn, opiskelen, sukellan syvälle kylmään järveen.

Menen näennäiselle epämukavuusalueelle, joka onkin mukavaa ja viihdyn siellä.

On tietysti ironista julkaista tästä aiheesta rönsyilevä ajatuskatras nimenomaan internetissä. Netin äärellä on vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, olla yhdessä paikassa ja tuntea mitään selkeää. Netissä surffatessa on vaikea nähdä metsää puilta ja muuttolinnuilta, kaupunkia tornitaloilta ja ihmismassoilta. Toisaalta on vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Mitä jää käteen?

Jos elämää katselee vain jonkin sellaisen valheellisen suodattimen kautta kuin internet tai televisio, ei ole mikään ihme jos pelottaa. Netissä et saa pelkosi kohteelle kasvoja. Ihmiset eivät ole mitään ajatuskimppuja. Varsinkin nopeatempoinen nettikeskustelu saa ajatuksen sekoamaan, epäilemään jopa omaa itseä ja logiikkaansa, aitoja tunteita. Se saa kärttyiseksi, niin kuin nopeatempoinen, väkivaltainen räiskintäpeli liian pitkäkestoisena kerta-annoksena.

Kun laitan internetin kiinni ja unohdan sen tarjoamat uhkakuvat, pelko katoaa. Pinnalle jää hetkeksi räpiköimään surun seuraksi vielä yksi pelko: entä jos kohtaan oikeassa elämässä jonkun sellaisen ihmisen, joka sinne nettiin purkaa vihaansa ja pelkoansa? Onnekseni en ole vielä yhtään ihan niin kaksiulotteista ihmistä netin ulkopuolella kohdannut.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Pelkoa ja inhoa kotisohvalla

  1. Anonyymi sanoo:

    Kirjoitat niin sujuvasti, että tekstiä on ilo lukea, vaikka se sisältäisi täyttä soopaa. Enkä siis tarkoita että näin olisi. Halsuin vain jakaa kanssasi tämän ylistävän kehun, jota toivon sinun arvostavan. Näen, että jonakin päivänä kenties kirjoitat paljon paljon suuremmalle yleisölle ja saat sen täysin omaksesi. Kiitos!

    • Tämä palaute lämmitti sydäntäni suunnattomasti. Kiitos siitä! Harjoitus tekee ehkä mestarin, joten koetanpa jatkaa aktiivista kirjoittamista, toivottavasti iloksenne! Ehkäpä myös asiantuntemukseni edes joillakin aloilla ajan myötä karttuu ja sitä myöten myös mahdollinen soopan kirjoitteleminen vähenee ja järkeistyy, vaikka tarvitsemme ehdottomasti myös soopaa välillä tässä kylmässä ja kovassa maailmassa. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s