Nurkkaan ahdistettuja ihmiseläimiä

Luen parhaillaan Juhani Seppäsen kirjaa nimeltä ”Hullu työtä tekee”. Siinä Seppänen toteaa, että ihmisen erottaa muista eläimistä se, että ihminen tekee työtä. Minkään muun eläinlajin toimintaa ei voi aivan samoin kriteerein luokitella työksi, aivan kuten ei voi sanoa varsinaiseksi työksi sitä, jos ihminen kaivaa itselleen kuopan ja asettuu sinne makaamaan. Ajatus kuopassa makaamisesta saattaa kyllä tulla mieleen joskus, kun taakse on kertynyt riittävästi työtunteja tai ajanviettoa muiden ihmisten kanssa.

Suurin osa asioista mistä me ihmiset lajina niin kovin ylpeitä olemme, ovat kuitenkin ilmiöitä joita löytyy muualtakin luonnosta, mutta jotka ihminen on ominut osoitukseksi omasta ainutlaatuisuudestaan. Muillakin eläimillä kuin ihmisellä esiintyy kulttuuria, oppimista, kielen (symboleiden) käyttöä, ihka oikeaa ongelmanratkaisua, ja tietysti läjäpäin sellaista mitä ihmiseläin ei (ainakaan vielä) edes ymmärrä.

Usein valmiiksi opittu asenne estää näkemästä eläinten toimissa tiettyä viisautta, ja toisaalta sama asenne estää näkemästä ihmisten omissa toimissa sitä konemaista ehdollistumista, joka saa psykologian pariin syvemmältikin dyykanneen jopa epäilemään vapaan tahdon olemassaoloa kokonaan. Eläimet osaavat, kokevat ja tuntevat todennäköisesti myös paljon sellaista, mistä emme ainakaan vielä tiedä yksinkertaisesti mitään.

Vastaavasti ympäristöstään ovelasti eristetty, omasta itsestään vieroitettu ihminen on kuin heikko, tyhmä, impulsiivinen koiranpentu, joka rimpuilee minkä hyvänsä turhuuttaan kimaltavan hetkellisen tyydytyksen perään ja kärsii krapulansa kiltisti, yhä uudelleen ja uudelleen. Ihminen on myös tyhmyyttään lojaali aivan väärille tahoille, jotka nauravat matkalla pankkiin ja hymyilevät kuin jakoavain katsellessaan kuluttajien loputonta oravanpyörämaratonia ja Valentin Konosmaista oksentelua urbaanin pahoinvoinnin keskellä.

Ihminen kilpailee pohjimmiltaan aina vain niiden kanssa, jotka ovat samassa tai vielä huonommassa asemassa kuin he itse. Ihmisen lajikehitys on johtanut siihen, että olemme oppineet kaivamaan käteviä ansakuoppia muille; ahneuksissamme kapsahtelemme niihin kaiken aikaa itsekin.

Nykyajan urbaanille ihmiselle on jostakin syystä muodostunut erityisen tärkeäksi osoittaa olevansa kaikessa ainutlaatuisuudessaan jotenkin erillinen ja riippumaton ympäristöstään, itsenäinen. Sekään ei vielä riitä, että erottaudutaan lajina muusta luonnosta ja muista eliölajeista, vaan kaikkein kovin tyyppi on tietysti riippumaton myös muista ihmisistä. Mitä enemmän on saanut lapsesta asti vetoapua, sitä ylimielisemmin nostetaan itsenäisyys ja kyky menestymiseen esille.

Sellainen riippumattomuushan on tietysti silkkaa harhaa ja itsepetosta.

On itsestään selvää, että tässä ollaan menossa perse edellä kuuhun, lähdössä matkalle kohti kylmää ja hapetonta kivenmurikkaa.

Jokainen ihminen tarvitsee toista ihmistä. Jokainen ihminen tarvitsee koko sitä luonnon monimuotoisuuden kirjoa, mikä kärsineenäkin meitä onneksi vielä joiltain osin ympäröi.

Eräällä Helsingin yliopiston monitieteisellä, ympäristöaiheisella kurssilla esiteltiin vielä (uskoakseni) julkaisemattomia tuloksia eräästä Suomessa tehdystä tutkimuksesta, jonka perusteella näyttäisi siltä, että lapsuuden elinympäristöllä olisi suora korrelaatio aikuisiän allergioihin: niillä aikuisilla joiden lapsuudenkodin pihapiirissä oli monimuotoisempaa kasvustoa, oli vähemmän allergioita. Tälläkin hetkellä tutkitaan, kuinka pitkälle ja kuinka laajalti sademetsien häviäminen vaikuttaa koko ihmiskunnan vastustuskykyyn. Vaikka varmoja tuloksia ei olekaan, en lähtisi kikkailemaan asialla siksikään, että monimuotoinen luonto on siistein vitun juttu koko maailmassa!

Luonnossa oleilun hyvien vaikutusten kirjon taustalla vaikuttavia mekanismeja ei ilmeisesti vielä tunneta kovin hyvin, mutta on saatu tutkimustuloksia, joiden perusteella kahdenkymmenen minuutin kävely luonnossa voi alentaa verenpainetta yhtä paljon kuin viikkojen erityisruokavalio (esim. Tiede 9/2013). Siis kaksikymmentä minuuttia leppoisaa kävelyä luonnon keskellä! Eihän se ole mitään! Sitäpaitsi se on ainakin täällä Suomessa ilmaista. Minä istun joskus pytyllä saman ajan filosofoimassa ja verenpaine nousee lukiessani lehdestä juttuja ihmiskunnan suuresta typeryydestä.

Myös eläimet on todettu tehokkaiksi terapeuteiksi. Omat kokemukseni tukevat tätä asiaa. Eilinenkin poninharjaus, -halailu ja -hoitotuokio rentoutti takuulla lauantaisen työvuoron päälle paremmin kuin kaljan kiskominen kaupungilla, missä kohtaan väistämättä enemmän ihmisiä ja asioita jotka nostavat verenpainetta, kuin ihmisiä ja asioita jotka sitä laskevat.

Rakkaus on loistavaa terapiaa. Kun ihminen rakastaa, se voi hyvin. Ehkäpä siinä on yksi meille lajina ominainen, luonnollinen asia jota tulee vaalia. Itse ainakin pyrin vaalimaan tuota tunnetta avovaimoani kohtaan, ja onneksi tunne näyttäisikin olevan uusiutuva luonnonvara. Tästä käy todisteeksi myös ystäväpariskunnan äskettäinen avioituminen kahdeksan vuoden koeajan päätteeksi.

Olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, vaikka käsitys siitä hämärtyykin aamuruuhkassa taikka kapakan pimeässä nurkassa, kemiallinen toppatakki niskassa, varsinkin talvella kun lumi tukkii kaupungin kadut ja sulkee elämän lähimetsässäkin osin alleen lepäämään ja kevättä odottamaan.

En missään tapauksessa argumentoi tässä luonnollisuudella tai luonnottomuudella. Se, että ihminen maalaa itsensä nurkkaan asfaltilla ja muovilla ei ole mitenkään sen luonnottomampaa kuin sekään, että asuisimme luolissa ja söisimme marjat suoraan metsästä.

Joka tapauksessa me hengitämme ilmaa ja syömme ravintoa. Molemmat ovat riippuvaisia monipuolisesta kasvustosta, luonnosta, aivan kuten mekin joilla on jokin keino ansaita elatuksemme, olemme täysin riippuvaisia muista ihmisistä, ympäröivästä yhteisöstä. Pitäkää huolta itsestänne, läheisistänne ja ympäristöstämme. Älkää syrjäytykö kaikkein tärkeimmistä asioista.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s