”Keep firing, Assholes!”

Elämme kusipäiden ympäröimänä. Sen oivaltaminen vei suurin piirtein neljännesvuosisadan elämästäni.

En nähnyt metsää puilta, koska rämmin harventamattomassa ryteikössä. Viime vuosina olen pysähtynyt ja tarkastellut asiaa monelta kantilta. Aluksi se oli kuin koettaisi kusta pulloon pakettiauton tavaratilassa ja tuhannen kännissä, mutta alan saamaan jonkinlaista otetta todellisuudesta.

Ennen kuin tukehdut mehupilliisi, niin koetanpa selittää:

Olen perusluonteeltani luottavainen ja sinisilmäinen. Joskus täysi-ikäistymisen hujakoilla tein siitä epätoivoissani suorastaan ideologian. Vaikka empiirinen aineisto osoitti toisin, tahdoin uskoa että suurin osa ihmisistä on kivoja ja tahtovat kaikille muillekin hyvää. Toimin sen mukaisesti ja takkiin tuli aika usein. Tämän johdosta tuntuu, että turpiin tulee vieläkin, jotkut puukko kädessä selkääntaputtelijat kun luulevat kohdatessamme olevansa vieläkin hövelin ja perusluonteeltaan luottavaisen tyypin kanssa tekemisissä.

Mistä sitten kiikastaa? Kokemusteni perusteella voisin tukehtua synkkyyteen ja takertua sellaiseen ajatukseen, että asia on päinvastoin kuin valtaosan elämästäni tahdoin uskoa: suurin osa ihmisistä tahtoo yleisesti toisille pahaa. Mutta sekään ei taida pitää paikkaansa.

Perusongelma taitaa olla se, että on joitakin ihmisiä jotka tahtovat itselleen liikaa hyvää ja sitten on ihmisiä jotka tahtovat kaikille samaa. Oikeastaan jo tuo oivallus hiukan helpottaa ja auttaa olemaan kyynistymättä.

Jos tulkintani on lähellekään oikea, niin voimme olettaa että ensin mainitut ovat niitä, jotka toiminnallaan aiheuttavat eniten hallaa ja toimivat täysin itsekkäiden periaatteiden varassa; syövät yhteisestä kakusta holtittomasti ja vastuuttomasti. Nämä ovat niitä, jotka siirtävät omistamansa yhtiön tuotannon kehitysmaahan, koska suomalainen verotus haittaa voiton maksimointia.

Jälkimmäiset sen sijaan mahdollistavat ensimmäisten menestymisen tässä maailmassa. Jälkimmäiset kyllä tahtovat hyvää, mutta raipalla opetettujen tai kallolla koeteltujen kovien arvojen puitteissa.

On itsestään selvää, että toisia lykästää paremmin. Toisilla hommat lähtevät kulkemaan alusta alkaen putkeen: on hyvät geenit, hyvä temperamentti, hyvä ravinto, hyvä kasvatus, hyvät kehitysvaiheet jne. Sellaisella ihmisellä on loistavat mahdollisuudet pärjätä tässä yhteiskunnassa. Riippuu hyvin pitkälti opetetuista arvoista ja/tai ympäristön (yhteiskunnan? Yhteisön?) asettamista rajoitteista ja kannusteista kuinka sellainen ihminen toimii. Tuleeko siitä kaikki muut jyräävä kilpailijaluonne, joka kokee että on ansainnut miljoonittain hyvää, vai kasvaako sellainen yksilö muut huomioon ottavaksi ihmiseksi ja tyytyy ehkä etsimään elämäänsä sisältöä jostakin muualta kuin yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta kilpailusta.

Taloudellinen menestyminen tuntuu olevan jonkinlainen ihmisarvon mittari tässäkin maassa. Muiden päihittäminen ja lannistaminen ovat myös sellaisia tavoitteita joihin kannustetaan.

Huomioikaa että yleistän tässä rankasti. En laske mukaan niitä poikkeuksia, jotka ponnistavat kurjuudesta ja silti menestyvät. Toisaalta voi olla yksilöitä jotka hylkäävät jo äidinmaidossa tarjotut maalliset porkkanat vaikkapa jonkin ideologian hyväksi.

Keskityn nyt siihen porukkaan, jotka tahtovat kaikille samaa. He eivät ole pahoja, mutta usein loukattuja, lannistuneita ja ilkeitä, koska kusipäiset rakenteet muovaavat kusipäisiä yksilöitä. Täällä ei ole vaikeaa kyynistyä, kun opetetaan että työttömät ovat laiskoja ja masennus lähtee sillä että siivoat kämppäsi.

Jos meillä olisi oikeasti samat lähtökohdat, niin ajatus siitä että kaikki ansaitsevat samaa olisi tosi kiva, vaikka tuskin silloinkaan ongelmaton. Todellisuuden pahoinpitelemässä arjessa ajatus totaalisesta tasa-arvosta muuttuukin hirviöksi, koska ihmiset eivät näe edelleenkään metsää puilta, vaan päätyvät tukemaan kaiken itselleen rohmuavia ihmisiä. He tekevät sen seuraavan harhakäsityksen sokaisemana: aivan kuin me kaikki olisimme tasa-arvoisia, koska tuo rohmu voisi olla kuka tahansa meistä! Kuka tahansahan meistä voi voittaa lotossa! Kuka tahansahan meistä voi kovalla työllä menestyä!

Siksi meistä suurin osa asuu kalliissa vuokrakopperossa, paiskii hommia perse hiessä laiminlyöden oman hyvinvointinsa ja jonottaa sitten viikonloppuna kaljalava vierellään kioskilta lottokuponkia. Samaan aikaan jotkut ovat elelleet mukavaa elämää ja perineet sen lottovoiton verran omaisuutta. Kiroillen kiertävät perintöveroa.

Samaan aikaan pomosi pohdiskelee vaivaantuneena tulevia irtisanomisia ja kokee hetken moraalista pahoinvointia, kunnes ajattelee lapsiaan, tekee lyhyessä ajassa omasta mielestään raskaita valintoja ja toteaa olevansa pitkän aurinkoloman tarpeessa.

Ei ole sattumaa, että toisilla on helppoa ja toisilla vaikeaa. Minä väitän, että kuka tahansa meistä ei voi voittaa lotossa ja kuka tahansa meistä ei voi nousta ja menestyä. Kun koko järjestelmä, koko maailma ja sitä pyörittävät ideologiat ovat kieroutuneita, ei siitä paskasta muotoiltu konvehtikaan voi maistua kovin hyvältä. Siksi monet meistä tyytyvät kampittamaan joitakin lähtökohtaisesti yhtä huono-osaisia ympäriltään. Silloin voi ainakin kokea olevansa parempi kuin se toinen vähän huonommin menestynyt. Nielkäämme tasa-arvoisesti kaikki samaa sontaa.

Kun olen tajunnut olevani kusipäiden ympäröimä, on myös ollut helpompi alkaa tavoittelemaan jotakin oikeasti tavoittelemisen arvoista: onnea ja itsehallintaa. Yleisestä väärinkäsityksestä huolimatta noilla asioilla ei ole mitään tekemistä kilpailun ja taloudellisen menestymisen kanssa.

Oikeita kusipäitä ovat ihmiset jotka auttavat pitämään yllä kuvitelmaa, jonka mukaan se on oikeaa tasa-arvoa kun sekä köyhää että rikasta verotetaan täysin samalla tavalla. Todellisia paskapäitä ovat ne, jotka uskovat sellaisen lähtöasetelman reiluuteen, jossa kaksi nälkäistä sutta laitetaan riitelemään pöydältä pudonneesta lihapalasta.

Onneksi maailmassa on hyviäkin asioita ja hyviä ihmisiä. Ehkäpä kirjoitan vaihteeksi niistä seuraavassa blogitekstissäni ja huuhdon sillä tästä pohdinnasta suuhun nousseen pahan maun pois.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s