DIY

Kävelen nykyään usein matkalla töihin erään pitkän jalankulkutunnelin lävitse ja tuijottelen kävellessäni kattoa. Joka toinen kattoon asennetuista lampuista on kivitetty paskaksi.

Ei siinä kai kyse ole siitä, että lamppuja rikkovilla – oletettavasti lapsilla tai teini-ikäisillä – olisi mitään erityistä juuri niitä lamppuja vastaan. Nuo lamput eivät varmaankaan ole potkineet heitä päähän, rajoittaneet heidän luovuuttaan tai kasvattaneet huonosti ja saaneet isää ryyppäämään ja hakkaamaan äitiä. Niillä tyypeillä ei varmaankaan vain ollut muuta tekemistä kuin pistää paikkoja rikki. Ja kun ne pistää säpäleiksi, niin jonkin aikaa ne ovat siellä tunnelissa tuusan nuuskana, kunnes joku vieras työläinen käy ne vaihtamassa jonkun tuntemattoman rahoilla ja vielä tuntemattomammilla menetelmillä ja materiaaleilla.

Nuorilla on tylsää ja nuoria vituttaa. Ei ole mielekästä tekemistä eikä paikkoja missä tehdä. Jos olisi paikka missä voisi tehdä niin ei ole rahaa välineisiin. Soittokamat ja treenikämpätkin maksavat hitosti, eikä äiti tahdo rahoittaa kitaraharrastusta, kun siitäkin lähtee kauhea mekkala ja rokki johtaa huumeisiin.

Siinä sitä sitten on jotenkin irti muusta maailmasta, yhdentekevä ympäristölleen ja ympäristö yhtä lailla hyödytön itselle.

Ei se mitenkään automaattisesti ja itsestään selvästi muutu iän karttuessa. Aivan samalla tavalla aikuiset ihmiset pilaavat ympäristönsä, koska ei ole mitään aitoa kosketusta siihen; ei osaa tai arpaa sen suunnittelussa, kasvattamisessa ja rakentamisessa. Korkeintaan ollaan joku outo ja vieras ratas isossa koneistossa tietämättä edes mitä seuraava ratas oikeastaan pyörittää.

Aikuisena on yleensä paremmin omaa rahaa, jolla voi ostaa viihdytystä. Ei tarvitse riehua voimattomana ja tympiintyneenä kylillä, vaikka kyllähän niitä tuoppeja hajoaa ja ikkunoita sekä ihmisiä rikkoontuu sellaisissakin paikoissa, joissa ei takuulla ole alaikäisiä pyörinyt. Helvetti soikoon, eihän sellaista tuhoa saa keskenkasvuinen mitenkään aikaiseksi, kuin juuri eronnut keski-ikäinen konttorirotta tai kiekkoilusta ja ruukun raapimisesta kiinnostunut grillimaisteri lomilla tai juuri potkut saatuaan.

Mutta nämäkin ympäristöstään vieraantuneet elävät vielä suhteellisen lähellä tekojensa vaikutuksia, ainakin joiltakin osin (yleensä negatiivisilta). Työläisellä se tuntuu verestävänä ruhjeena nahassa jos on tullut perseiltyä. Toista se on niillä, jotka oikeasti tätä maailmaa pyörittävät tekemättä oikeasti mitään, osaamatta mitään. Niillä joilla on varaa lennellä huvikseen yksityiskoneilla. Niillä, jotka eivät koskaan kulje metrolla ja näe sitä, missä meidän elintapamme oikeasti tuntuu ja haisee. Niillä jotka eivät rakenna mitään itse, eivät tiedä miten tai missä mikään heidän rahallaan ostamansa asia oikeastaan valmistetaan. Niillä, jotka eivät asu sen kaatopaikan läheisyydessä, minne kaikki se turha roska menee mitä myymällä ja ostamalla tätä kaikkea tyhjyyttä pyöritetään.

Siellä kaatopaikalla ovat sulassa sovussa ne meidän kaikkien rikkomat lamput, valkaistut pehmoiset vessapaperit, eläimillä testatut hajusteet ja kosmetiikat, huonekalufirman näppärillä ulkomaisilla lapsilla teettämät mööpelit sekä muodista menneet design-laukut.

Minulla ei ole mitään helppoa ratkaisua siihen, että me hukutaan kaikkeen ulostamaamme moskaan. Mutta yhteen asiaan minulla on ratkaisu: siihen tunteeseen ettei mikään ole hallinnassasi ja kaikki tapahtuu aina jossakin muualla. Se ratkaisu on sellainen, että tee itse paremmin! Jos Ikean käppäkalusteet vituttaa, niin tee itse kierrätysmateriaalista. Mikään ei ole rakettitiedettä, paitsi tietysti rakettitiede. Ohjeita ja apuja kaikenlaiseen tekemiseen löytyy nykyään vaikka netistä ja ihan perinteisesti kirjastostakin.

Jos humanistikorkeakouluissa ikuisesti opiskelevien verovaroilla loisijoiden tekemä kirjallisuus, (elo)kuvataide, musiikki sekä muu viihde on kelvotonta, tee itse parempaa viihdykettä. Kaikki välineet sarjisten ja jopa käppäelokuvien tekemiseen saa nykyään hankittua melkein sossumasseillakin ja sen lisäksi saatat tarvita pari kaveria ja vähän treeniä. Tähän lisähuomautuksena, että jos sulla ei ole yhtään kaveria niin sori, siinä tapauksessa kaikki on väistämättä vaikeampaa. Mutta ei silloinkaan tyystin mahdotonta! Ainakin kirjailijaksi voit ryhtyä ilmankin kavereita, vaikka toki olisi kivempaa jos olisi edes kaverit lukemassa juttujasi.

Vaikka kierrätysmateriaalista väsätty lipasto sitten olisikin suurin piirtein yhtä surkea kuin halpiskaupankin versio, tai vaivalla rustaamasi romaanikäsikirjoitus ei olisi mitään Väinö Linnaa, niin jotenkin kummasti kumpaakaan ei tee mieli hajottaa tai heittää roskiin vaan parannella.

Kun tarpeeksi monta tällaista projektia on ollut riittävän kauan käynnissä, niin pian huomaat, että ei ole liiemmin ollut aikaa rähistä nakkikiskalla, ikkunashoppailla turhuuksia tai tuhota muiden rakentamia välineitä julkisilla paikoilla. Jos olet vieläpä käyttänyt rakennelmiisi roskalavoilta dyykattua materiaalia, niin olet hajottamisen sijaan siivonnut ja hyödyntänyt ympäristöstäsi turhaa roinaa.

Itse tekeminen on välillä raskasta, mutta se on sentään jotakin muuta kuin se kalvakka ja etova tunne mikä tulee siitä, kun yrittää ostaa tyhjän aukon sisältään täydeksi ja tuhlaa siihen jollekin kusipäälle tehdystä työstä saadun surkean palkkansa. Itse tekeminen antaa täyden tunteen ja luottamusta itseen ja ympäristöön.

 

Lopuksi vielä lainaus lempiorkesteriltani Pax Americanalta:

 tuskin pitäisivät meidän musasta / mut se on sentään sydämestä eikä usasta / on kato arvo sekin kun ei tarvi myydä ja ostaa / kun kiiltokuvakulttuuria tv mainostaa / on parempi et tekee itse jotain

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s