Luottoa

Pyörin pikkupoikana kesäisin kaverin kanssa hevostalleilla, sellainen kun sattui löytymään hänen mummolansa läheltä. Syötimme hevosia ja kusimme sähköaitoihin. Opin pelkäämään sähköaitoja, mutta hevoset koin ystäviksi.

Opin pelkäämään hevosia ala-asteen lopulla, kun uskaltauduin sellaisen selkään Ahvenanmaalla, luokkaretken yhteydessä. Hevonen pillastui ja pääsin kokeilemaan kevyttä rodeota. Myöhemmin selvisi, että hevosen säikähtäminen todennäköisesti johtui pitkästä mustasta takistani. Se että minut päästettiin hepan selkään takki päällä taisi johtua tallityöntekijän ja opettajamme välillä vallitsevasta kielimuurista tai sitten yleisestä välinpitämättömyydestä. Heppa ei ilkeyttään vauhkoillut. Hevoset ovat suuresta koostaan huolimatta herkkiä ja arkoja saaliseläimiä.

Ikävä kyllä minun annettiin sen jälkeen arkailla, eikä esimerkiksi kannustettu yrittämään uudelleen ilman takkia. Pelko kookkaita eläimiä kohtaan oli syntynyt.

Kohtasin pelon hiljattain noustessani valtavan hevosen selkään. Mahdollisuus siihen tarjoutui rakkaani kautta. Sama ihminen oli myös syy siihen, miksi en antanut pelkoni estää minua. Vankkumaton luottamukseni ei salli mahdollisuutta, että tuo ihminen päästäisi tilanteeseen jossa voisi käydä huonosti.

Luottamus ja läsnäolo ovat asioita, jotka tulevat jatkuvasti esiin eläinten kanssa toimiessa. Jos et ole oikeasti läsnä ja ajatus on muualla kuin siinä hetkessä ja eläimessä jonka kanssa toimit, voi eläimen olla vaikea luottaa ihmiseen. Kaikkein pahinta on jos et luota edes itseesi etkä toimi määrätietoisesti. Juuri niillä hetkillä kun ajatuksesi karkaa työkiireisiin tai muihin epävarmoihin asioihin, saatat saada hevosen kaviosta, kissan kynsistä tai koiran hampaista.

Eläimet ovat ihmiselle tärkeitä. Niiden kanssa on hyvä harjoitella läsnäoloa ja keskittymistä; vilpittömyyttä ja rehellisyyttä. Eläinten kanssa toimiminen tekee hyvää. Eläimen kanssa kommunikoiminen on pysähtymistä. Se on oikeastaan kaikkea sitä, mitä kiire- ja kilpailuyhteiskunta ei ole.

Kohtaan jokapäiväisessä elämässäni aivan liikaa ihmisiä, jotka eivät ole yhtään läsnä, vaan rimpuilevat jossakin kaukana rooliensa ja triviaalien vaikuttimien kätköissä. Niitä vaikuttimia voivat olla vaikkapa epävarmuudesta johtuva miellyttämisenhalu, tai sitten täysin samasta asiasta johtuva halu aukoa päätään helpoille kohteille. Vaikuttimena toimivat myös rahanhimo, vallanhimo tai toisilta ihmisiltä kerjättävä huomio.

Monet esittävät itsevarmaa, vaikka oikeasti pelkäävät. Sellaista ihmistä on vaikea kohdata. Sellaiseen ihmisen on vaikea luottaa. Sellaista ihmistä varmaan purraan tai potkitaan yhtenään.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s