Uskon Asioita

Jokapäiväisten, pakollisten istuntojen äärellä on suorastaan pakko rauhoittua ja ottaa hiukan rennommin. Jostakin syystä tuonne rauhan ja tyyneyden tyyssijaan, kotimme vessaan päätyvät helposti kaikkein vähiten muualla luettavaksi kelpaavat lehdykät. Siksi sieltä löytyy nykyään Vantaan seurakunnan lehti, Lauri. Taannoiseen Kallion luukkuuni putosi aina välillä postireiästä Kirkko & Kaupunki. Sekin päätyi aina vessalukemiseksi, kunnes erosin niihin aikoihin kirkosta tultuani juuri täysi-ikäiseksi ja kyseinen lehti lakkasi sen johdosta tulemasta. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen siihen, että nykyään jostakin kumman syystä tämä Lauri-läpyskä löytyy ilmestyessään aina postilaatikostamme.

Uskonasiat ovat itse asiassa kovin kiinnostavia, joten mennäänpä asiaan. Tälläkin kerralla Lauri-lehti tarjosi mielenkiintoista pohdittavaa. Onhan keskustelu metafysiikasta toki aina sellaista, etenkin siinä mielessä, että aina joku menee yleistyksiin ellei suorastaan henkilökohtaisuuksiin ja siinä hässäkän keskellä joku saa osumaa vyön alle.

Tällä kertaa tälle argumentatiiviselle apinoiden planeetalle eksyi kolumnissaan kirjailija ja suomentaja Antti Nylén (Lauri 21.2.2013, s. 2), kun leimasi ateistien olevan surullisia kaikesta. Tämä johtuu siitä, että elämä ateistin kohdalla päättyy ennenaikaisesti ja tieto siitä johtaa väistämättä apeudentunteeseen. Ilmeisesti Nylén tarkoittaa ennenaikaisuudella sitä, että kuolema on joka tapauksessa ennenaikainen ja suoranaista masentavaa haaskausta, jos yksilön tietoisuus katoaa sen myötä? En ymmärrä ihan täysin mitä kolumnisti ajaa tässä takaa. Onneksi ateistit ovat joka tapauksessa kylmiä ja tunteettomia kuin vessan istuinrengas talviaamuna, joten tällainen yleistys tuskin loukkaa kenenkään tunteita tai edes älykkyyttä. Ja koska kirjoittaja on kirjailija – uskoni näiden otusten nokkeluuteen on loputon, fundamentalistinen, syvä ja harras – uskon Nylénin vitsailevan.

Jatkan kuitenkin leikilläni tosikkona, koska oli kirjailija tosissaan tai ei, monet uskovaiset ovat.

Kokemani perusteella on kyllästyttävää yrittää keskustella maailman olemuksesta uskovaisten kanssa. Uskovainen nimittäin leimaa epäilevän ja empiirisiä todisteita vaativan ihmisen jatkuvasti ateistiksi, joka on uskovaisen kirjoissa moraaliton, kaiken elämänilonsa menettänyt kadotettu ihmisraunio; demoni joka sekoittaa päätään kaiken aikaa huumausaineilla, syö ruumiita ja palvoo materiaa. Siinä tunteiden palossa tuntuu kovin usein myös unohtuvan vanha kunnon nyrkkisääntö: todistusvastuu on aina väitteen esittäjällä, ei sillä joka väitettä kunnollisten todisteiden puuttuessa epäilee.

Nyt kun ollaan yleistäen nimitelty ja osoiteltu puolin sekä toisin, enemmän tai vähemmän ironisesti, voisin puhua omasta puolestani. Tunnen tietysti myös fiksuja uskovaisia, jotka uskaltavat heittäytyä tässä(kin) asiassa herran huomaan ja todeta, että monet uskonasiat tuntuvat olevan ristiriidassa tieteen kanssa. Ei se vie kummaltakaan ilmiöltä niiden merkitystä tai tarpeellisuutta heti pois.

Olenko ateisti? Mielestäni se on haukkumasana, joka napataan verbaaliseksi astaloksi siinä vaiheessa, kun epäuskoisen epäusko alkaa särkemään hihhulin päätä. Kristinuskon tai minkään muunkaan tuntemani uskonnon jumalaan tai oppeihin en henkilökohtaisesti usko. Kaikkein surkeinta mielestäni on se, jos ja kun uskovainen tahtoo koettaa tieteellisesti todistaa jumalan ja tuonpuoleisen olemassaoloa. Myös se on turhaa, että tieteen varaan maailmankatsomuksensa rakentava koettaisi todistella uskovalle näiden uskonnolle elintärkeiden asioiden olemassaolemattomuutta. Se on kuin toinen yrittäisi huutaa ja toinen koettaisi haistelemalla selvittää, että mitä se oikein tahtoo sanoa. Kaksi eri kieltä, jotka tuskin koskaan kohtaavat. Minun nähdäkseni emme kukaan varmuudella tiedä. Kykenen elämään epätietoisuuden kanssa, aivan kuten uskovankin tulisi kyetä, koska johan usko sananakin kertoo kyseen olevan jostakin muusta kuin empiirisestä tiedosta.

Ateistit (mitä tai keitä ikinä ovatkaan?) tekevät päätelmiä maailmasta tieteellisin, empiirisin perustein. Se ei vielä kerro paljoakaan siitä, minkälaisia ajatuksia sellaisella ihmisellä on kuolemasta, maailmankaikkeudesta tai vaikka moraalista. En tahdo omia ajatuksiani maailmankaikkeuden olemuksesta tai olemassaolomme merkityksestä kenellekään tuputtaa ainakaan tässä tekstissä. Voisimme kuitenkin toimia viisaasti ja olla alentumatta eri mieltä olevien hunnuttamiseen milloin minkäkin keksityn ismin taakse.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s