Herne nenään kouluruokailusta

En enää jaksa junteista useinkaan provosoitua, mutta kun jo vanhentuneeksi luulemani keskustelu koulujen kasvisruokapäivästä hyppäsi silmille, olin hämmästynyt. Joko nyt taas? Eikö tämä keskustelu ole jo käyty läpi?

Ilmeisesti ei. Ensin tuli vastaan jonkun ala-asteen asioista huolestuneen, isoksi kasvaneen lapsen nillitys yhdentekevässä blogissaan (johon sopii tietysti vastata omassa aivan yhtä yhdentekevässä blogissani). Sen tyypin narina vielä huvitti, mutta vielä samana päivänä huomasin, että Metro-lehdessä (6.2.2013) oli jo etusivulla päästetty joku kasvisruokapäivän pakkoa kauhisteleva aitiopaikalle. Siis annettu ihan oikeaa palstatilaa! Hohhoijjaa, syökö lapset soijaa? Lasten vastustus on muuten jo ihan Helsingin yliopiston tutkimuksenkin perusteella heltynyt. Joidenkin aikuisten vastustus selvästikään ei.

En pidä fasismista ja ylhäältä päin suoraan suuhun syötetyistä totuuksista. Mutta minun anarkiani koskee aikuisia ihmisiä, joiden voidaan olettaa olevan vastuussa itsestään ja toiminnastaan, kunhan tietyt perussäännöt on lapsena opittu. Tuleeko yllätyksenä, että koko koulutus- ja kasvatusjärjestelmämme perustuu pakottamiselle, eräänlaiselle kasvatusfasismille? Se taitaa olla välttämätöntä, kun laumoittain lapsia yritetään edes jotenkin järkevästi kasvattaa näillä resursseilla.

Ihan sama, anarkiaa kehiin! Tästä lähin opetustyötä tehdessäni annan lasten tehdä mitä huvittaa. Syökööt pelkkää metukkaa, hampurilaisia, karkkia ja sipsejä evääksi; juuri niin kuin kasvisruokapäivistä itkevät vanhemmatkin. Pelataan vaikka konsolipelejä matikantunnilla. Olisihan se kauheaa pakottamista päässälaskuja laskea, kun eivät ne tahdo. Laskut ovat tylsiä, eikä niitä tarvitse ikinä oikeassa elämässä. Vielä vähemmän pyydän oikeinkirjoitusta opettelemaan, se kun menisi väistämättä pakottamiseksi ja omien arvojeni tuputtamiseksi. Hyvin ovat oppilaan isi ja äitikin pärjänneet ilman kunnollista kielitaitoa. Kyllä sen nekerin osaa feissarin tai julkisen vessan seinälle kirjoittaa ilman koulussa päähän pakotettua oppiakin.

Jos et vielä ole hiffannut sarkasmia, voisi olla parasta ettet edes tee lapsia kouluun lähetettäväksi.

Lapset oppivat ilman fasismiakin jos on riittävästi aikaa keskittyä kasvatukseen. Kouluissa aikaa on vähän ja opetettavaa sekä opetettavia paljon. Vanhempien tulisi järjestää aikaa lapsilleen. Kohdataan nyt tämä fakta: itsehän ovat lapsensa tehneet. Sitä toivoisi, että vanhemmat myös heittäisivät omat pinttyneet asenteensa roskiin, käyttäisivät kerrankin järkeä ja miettisivät mikä ihan aikuisten oikeasti* on sille lapselle parhaaksi.

Pidetään vähän tukiopetusta tähän loppuun: kaikki peruskouluissa on pakottamista. Hyvin usein se ”pakottaminen” on sitä, että yritetään opettaa lapset pois kotona vanhemmilta opituista, suorastaan haitallisista käyttäytymismalleista. Näitä aivan liian tuttuja malleja ovat vaikkapa huorittelu, rasismi, väkivallankäyttö tai juuri ne kehnot ja epäterveelliset ruokailutottumukset. Yksi pakollinen kasvisruokapäivä viikossa on sillä tiellä pelkkä taivaasta avuksi pudonnut asfalttiläntti. Vielä on paljon tietä tasoitettavaksi.

*Todella ärsyttävä sanonta, mutta tämän kirjoituksen tematiikkaan se sopikin aivan täydellisesti, joten antaa olla.

Mainokset

Tietoja jussinevalainen2013

Yhteiskunta, otan sen henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen, syytän siitä yhteiskuntaa.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s